Hyvää joulua!

A-team haluaa toivottaa kaikille lukijoille hyvää joulua!

Nilkka lastassa, mutta treenivideota silti!

Ohjaaja loukkasi 1,5vko sitten nilkkansa ja on nyt siitä lähtien linkuttanut lasta jalassa. Kuitenkin tänään oli pakollinen tarve mennä kokeilemaan, mitä kaikkea pystyy tekemään, vaikka lasta jalassa liikkumista rajoittaakin. Siitä sitten syntyi pitkästä aikaa video!

Atlaksen kanssa treenailtiin agilitya ja Areksen kanssa tokoiltiin. Kaikissa on säätämisen varaa ja ohjaajan liikkeet ei ehkä ihan niin sulavat ole kuin normaalisti ;)
Silti väitän, että mulla on kaksi mahtavaa poikaa, jotka edesauttaa ja motivoi parantumista aivan älyttömästi!

Kuvahaaste!

Silkkiturkit -blogi haastoi kuvahaasteeseen!

"Ideana on että jokainen etsii sopivimman kuvan (1-2kpl) ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Kuva voi liittyä millä tahansa tavalla kategoriaan, mutta oman lemmikin tulee kuitenkin esiintyä jokaisessa kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan hyödynnetään jo arkistoissa olevia. Voit osallistua useammallakin lemmikillä jos niin haluat. Kun olet löytänyt jokaiseen kategoriaan kuvan, haasta seuraava blogi koluamaan kuva-arkistojaan. Nyt huumoria peliin! "

Paras yhteiskuva

Kuvista ensimmäisen valitsin, koska se on viimeisin ja onnistunein yhteiskuva pojista. Toisen kuvan valitsin siksi, koska se on mielestäni todella onnistunut ja onhan Ares aivan mahdottoman suloinen nassikka :')

Treenaamassa

Kuvat valittu, koska tässä treenikuvaa molemmista! Ares hienoissa paveluskoiraliiveissään ja Atlas meilipuuhassaan - agilityssa!

Kisaamassa

Kuva siksi, että onnistumiset kisoissa ovat vaan niin hienoa! Tietää, että jotain on oikein tehty ;)

Paras kesäkuva

Ei tarvi selitellä <3 Yyteri!

Paras talvikuva

Talvikuvia on yllättävän vähän, mutta aamuauringossa on joskus saatu ihan kivakin kuva!

Tunnelmallisin kuva

 Ensimmäinen kuva on lempi lenkkeilymaastostani. Toinen kuva Yyteristä tietenkin viikko sitten otettu. Tyrskyt takana ja värimaailma tekevät kuvasta aivan ainutlaatuisen!

Hassuin Ilme

Noh.. Onnellisia poikia lenkin jälkeen, mutta voi jessus. Ilmeet kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Lomalla

Yyterissä lomapäivänä <3


Työssä

Paimenet työssään. Toinen ajaa ja toinen puree.. Vai miten se meni.

Tihutöissä

Ares ja mullantäyteinen aamu!

Projekti "Areksesta kunnon kansalainen"!

Areksella alkaa olemaan kohta ikää 7kk ja pieni teini-ikä sieltä jo nostaa päätään. Ares on tällähetkellä n. 53cm ja 19kg. Herra Koipi.
Ares on näyttelypuolelle aika vahvasti lajiteltava aussie. Kuitenkin hän on päättänyt nostaa korviaan, jättää nenua vaaleanpunaiseksi ja kasvattaa ensin koivet. Tähän asti jokainen aussie-ihminen on pitänyt sitä sekä ulkonäöltä että käytökseltä sekalinjaisena. Katsotaan, mitä tulevaisuus näyttelyiden osalta Arekselle tuo!

Ares on ollut alusta asti monella tapaa juuri sitä mitä halusin toisesta koirasta, mutta ei sitä myöskään ongelmitta päästä. Paljastetaan siis joitakin asioita, joihin pitäisi vielä saada "järkeä" ;)

-Vahtiminen; Ares vahtii. Suhteellisen paljonkin. Tätä on onneksi saatu jo hillittyä runsaasti, mutta edelleen piha on "pyhä paikka" eikä sinne sovi kenen tahansa tulla. Resurssivahtimista on ilmennyt jonkunverran, mutta onneksi pentu on kovin nöyrä ja kuuliainen - uskoo mitä sanon ;) Arvojärjestystä kotona ja sitä kautta "tarvetta vahtia" pitäisi vielä vahvistaa. Työtä vielä on, mutta onneksi asiat ovat jo kiitettävällä tasolla.
-Autoilu; Edelleen autossa kulkeminen on kamalaa. Pikkuhiljaa Ares on saatu siirrettyä auton etupenkiltä farmarin takapoksiin. Oksentelua/pahoinvointia ei ole ollut useisiin kuukausiin. Edelleen Ares alottaa kuolauksen samantien kun lähestytäänkin autoa. Ehkä hieman reippaammin sitä nykyään lähestyy. Kuolaaminen jatkuu hillittömästi koko sen ajan kun autossa ollaan. Tähän yritetään nyt löytää ratkaisu. Seuraavana kokeiluun tulee häkkimatkustus. Totutan kevythäkkiin, siirrän sen auton perään, totutellaan siellä oloon ja matkustetaan niin, ettei Ares näe ympärille.
-Kierrosten nosto; Treenipaikat, ihmiset, eläimet. Ne nostaa kierroksia. Tämä ei tarkoita sitä, ettei Ares pystyisi toimimaan, mutta nopeasti nousee kierrokset kun on jotain "todella hienoa tapahtumassa" :) Kontaktin vahvistamista on tähän nyt käytetty ja helpottanut jo hieman. Vielä silti tekemistä on.
-Rauhoittuminen; Ares on normaalioloissa rauhallinen. Osaa myös rauhoittua uusissa paikoissa, mutta vaikeuksia tämän kanssa silti on. Koska kierrokset nousevat (kuten aiemmin puhuin), on rauhoittuminen tietynlaisissa tilanteissa hankalaa. Tähän avuksi on lähiaikoina ostettu pari koiraporttia rajaamaan kotia. Porttien taakse Areksen on määrä opetella rauhoittumaan kun siellä ollaan. 
-Hihnakäyttäytyminen; Myönnän, että me käydään ihan liian vähän hihnalenkillä. Meillä vaan ei niille ole tarvetta muutakun pissatusmielessä. Ares osaa yksinään kulkea hihnassa kohtuullisesti, mutta tekee inhottavia syöksähdyksiä kyllästyessään. Meidän kanssa kulkevat koirat ja ihmiset saavat helposti kierrokset ylös. Tätä kuitenkin myös vahvistettu ja jo pelkästään toko-treenien kautta tähän on jo saatu huimasti apua. Superenergisen pennun kanssa vaan täytyy vielä tehdä töitä asian kanssa ;)
-Etäisyyden otto lenkeillä; Ares ei karkaa, kuuntelee hyvin ja tottelee. Kuitenkin on tilanne, jossa Ares pistää nenän maahan, nostaa hännän aivan pystyyn ja syöksyy täyttä vauhtia eteenpäin. Tässä tilanteessa korvat katoavat ja ei oikeastaan auta kun odotella. Riistaviettiä? Tämä asia kovin uus itselle, mutta tuolta se vaikuttaa. Tätä on lähiaikoina ilmaantunut ja olen yrittänyt pohtia ratkaisuja. Liina ja sillä korjaus? Ja tietty kerran nenää tykkää käyttää niin jäljelle? Hakuahan tässä jo harrastetaan.


...Että töitä riittää? Oikeasti?
Todellisuudessa pentuhan on ihan super pätevä, innokas, fiksu ja ennenkaikkea energinen. Nämä yhdistettynä vahvoihin vietteihin ja rodunomaisiin piirteisiin saa aikaa kaikenlaista. Hermorakenne on suhteellisen hyvä, mutta ei paras mahdollinen. Tietyissä asioissa se ei toimi haluamallani tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sitä ei saataisi toimimaan. Ares on mahtava, juuri se mitä halusin.


Kyllä sitä huomaa, ettei tämä ole sheltti vaan aussie.. Vinkkejä ja kokemuksia halutaan kuulla! :)

Kysy A-team:lta! ...ja ehkä omistajaltakin

Aika kysyä kysymyksiä! 

Mikä mieltä askarruttaa? Mitä haluat tietää sheltti-aussie yhdistelmästä? Tai mitä haluat tietää pojista ylipäätänsä? Vai askarruttaako kenties omistajassa jotain?

Sana vapaa! Vapaata kyselyä kommenttiosioon viikon ajan (5.10 mennessä) ja sitten vastaillaan kysymyksiin!

Atlaksen luustokuvaus

Vihdoin oli kauhun hetket. Vein Atlaksen virallisiin luustokuvauksiin.

Kerrotaanpa hieman taustaa; Atlas on satunnaisesti ottanut väliaskelta, vähän kuin jalat sekoaisivat rytmissä. Lisäksi takapää on ollut erittäin jumissa ja muutenkin mennyt lihakset jäykäksi todella helposti. Tässä oli siis syy pelolle, että Atlaksella on jotain luuston kannalta pielessä.

Kari Ventelä Kankaanpäässä kuvasi Atlaksen 9.9. Odottaminen oli piinaavaa, mutta samalla todella mielenkiintosta. Eniten pelkäsin selän kuvauttamista, sillä shelteillä on selän kanssa ilmaantunut yllättävänkin paljon ongelmia lähiaikoina, kun virallisia lausuntoja on alettu sanelemaan.

Ensin tutkittiin polvet, jotka olivat onneks 0/0. Näiden luksoitumista olen myös epäillyt.

Kun kuvat olivat valmiit, käytiin ne läpi.

Alotettiin lonkista. Arviona oli B/B, joka vastasi toivettani varsin hyvin. A'n lonkista en edes haaveillut. Siistit pinnat, ei nivelrikkoa eikä mitään muuta, vain hieman saisivat olla tiiviimmin lonkkamaljassa.

Seuraavina vuorossa kyynärät. 0/0 arvion saivat nämä myös.

Seuraavaksi se pelottavin osuus, selkä; selkä oli kuitenkin puhdas ja nikamiakin oikea määrä! Ainut oli hännän ensimmäisen nikaman kasvaminen yhteen viimeisen selkänikaman kanssa. Kyselin tästä ja ei aiheuta mitään ongelmia/vaivoja koiralle eikä pitäisi olla perinnöllistä. Tässä kohtaa huokaisin helpotuksesta.

Joten näiltä osin kaikki näytti hyvältä! Tänään tuli varmistus kennelliitolta ja tulos näkyykin jo KoiraNetissä. Lonkat B/B ja kyynärät 0/0! Eläinlääkäri osui siis aivan oikeaan - huomasi, että hän on näitä 'jonkinverran' tehnyt.

Kintereet tässä tietenkin jäi vielä mietityttämään ja näiden tutkimusta vielä harkitsen. Se on vaan taas yksi "operaatio" lisää.. Eläinlääkärin mukaan kuitenkin kaikki vaikuttaa hyvältä.

Tämän lisäksi kävimme tänään fysioterapeutilla ensimmäistä kertaa. Selvitimme vähän, onko hänellä ajatusta Atlaksen usein toistuville takapään jumeille. Diagnoosiksi saimme, että kyljet/rintaranka olivat jumissa jonkinverran. Syy todennäköisesti painiminen "isojen koirien kanssa" aka Ares. Takapää oli myös aika tiukasti jumissa. Tähän saimme myös laserhoitoa. Takapään ajatuksena oli, että Atlas on mahdollisesti koheltaessaan nuorena jotenkin loukannut itsensä ja näin takapää menee edelleen tämän "vamman" taustalta helposti jumiin. Kuitenkaan mitään vakavaa ei löytynyt. Menemme silti n. kuukauden päästä uusintakäynnille katsomaan millainen tilanne on!

Vielä olisi tarkoitus Atlaksesta ottaa sydänkuuntelu ja silmäpeilaus, jotka todennäköisesti otetaan marraskuussa.

Tässä sit yksinkertaisesti voi huokaista helpotuksesta; mun maailman maininoin sheltti on näillänäkyminen TERVE!

Näyttelyitä ja haku-treenejä

Gabby, Hugo, Ares (...) ja Atlas

Viime viikonloppuna käytiin vuorostaan Atlaksen kanssa vähän näyttelyissä. Atlas korkkasi nuortenluokan ja tuloksiin olen hyvin tyytyväinen.
Nämä muuten olivat todennäköisesti meidän vuoden viimeiset näyttelyt. Areksen kanssa oli suunnitelmissa mennä Turun pentunäyttelyyn syyskuussa, mutta sillä Ares ei kehity niin kovin sopusuhtaisesti, en nähnyt syytä ilmoittaa Aresta "kalliiseen" pentunäyttelyyn. Me kierrämme mielummin mätsäreitä keräten kokemusta ja katotaan niitä virallisia sitten ensivuonna ;)
Atlas myös tarvitsee vielä aikaa ja aloitti karvanlähtöä, joten hänen kanssa myös odotetaan ensivuoteen.
Tämä ainakin on suunnitelmana.. :D

Atlas kävi hierojalla pari päivää ennen näyttelyitä, koska sen liikkeet ovat olleet todella omituiset - ja kyllähän se syy löyty. Atlas oli todella jumissa takapäästä. Niin jumissa, että hierojan koskettua Atlaksen takapäähän se murisi ja näytti hampaita kun sattu. Myös lavat olivat hieman jumissa. Syytä jumitukseen on hankala sanoa. Atlaksen leikkiminen on Areksen ansiosta muuttunut paljon fyysisemmäksi joten tässä voi olla syy. Myös satunnainen takapään oireilu ja sitä aiheuttava syy voi olla myös jumien aiheuttaja, joten Atlakselle on nyt varattu aika virallisiin luustokuvauksiin 9.9. Otetaan lonkat, polvet, kyynärät ja epävirallinen selkäkuva. Odotan suorastaan kauhulla tuloksia.

Agility on myös Atlaksen kanssa ollut hieman taossa tuon takapään oireilun vuoksi. Lisäksi syys-/talvikaudelle emme saaneet toivomaamme ryhmäpaikkaa, joka harmittaa todella paljon. Tätä kautta myös motivaatio harrastaa lajia on todella hakusessa. Mutta ehkä se sieltä vielä löytyy - olettaen, että Atlaksen luusto on kunnossa harrastamista varten!


Ensimmäisenä oli vuorossa lauantaina shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely. Pohjana oli nurmikenttä, joka oli ikävästi jäänyt vähän turhan pitkästi, joten heti rupesin miettimään Atlaksen liikkeitä. Kuitenkin Atlas esiintyi todella edukseen näyttelyssä ja tuloksena oli juuri se mitä ajattelin meidän saavan;

NUO EH
"Mature head. Well rounded foreface. Good underjaw. Adequate front angulation. Lovely length of neck. Good sweep over the loin. Moves a little ??? "

Kokemuksia hakemaan shelttierkkariin lähdettiinkin ja tulosten saanti olisi ollut ihme. Todella tyytyväinen olen, varsinkin Atlaksen esiintymiseen :)

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Valkeakoski KR. Täältä tavoitteena oli myös EH, mutta Atlas yllätti todella positiivisesti;

NUO ERI NUK1 !
"19 months sable male. On the leggy side. Sweet expression. Exellent ears. Lovely eye shape and colour. Correct bite. Little upright in shoulder. Good upper arm. Good spring of rib. Short loin. Needs to fill in forechest. Good turn of stifle. Nice short hocks. Little short in croup. Good lenght of tail. Good coat and texture. Correct movement."

SA jäi saamatta, koska Atlas tarvitsee tuomarin mielestä aikaa. Ja sitähän poika todennäköisesti saa ensi vuoteen asti ;) Olin älyttömän ylpeä!

Tässä välillä Ares on myös käynyt ensimmäisissä Haku-treeneissä. Ensimmäisellä kerralla otettiin ensin nenänkäyttöä. Areksella meni pari kertaa tajuta, mistä asiassa on kyse, mutta sen tajuttua se oikeasti jopa käytti nenäänsä! Apuna oli tietenkin tuuli maalimiehien löytämiseksi. Seuraavaksi kokeiltiin myös makkararinkiä; ihmisiä kyykyssä pitkin metsää ja Ares sai vapaana juosta miten tykkäs ihmisten välillä ja maalimiehet kehuivat ja palkkasivat luoksetulosta. Ares nyt oli (yllättäen..) ihan omassa elementissään ja meni pienenä keränä koko koira heiluen kaikkien luokse kun oli ah niin ihanaa :D Kehuja pentu sai kun on niin rohkea ja reipas.
Nyt vaan toivon, että päästäisiin pian seuraaviin treeneihin! Kolmivuorotyö sekoittaa harrastukset !

Ares on tällähetkellä 5,5kk ikäinen ja rakennekuva pitäisi ottaa heti kun kerkeän. Korvat ovat teipissä ja epäilen, että ne tuskin koskaan tulevat täydelliset olemaan. Toivottavasti olisivat edes symmetriset, ettei näytä ihan hölmöltä ;) Areksella tällähetkellä painoa 17kg (!), säkä on vielä katsomatta - näistä mahdollisesti postaus myöhemmin!
Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Tänään(kään) ei ollut työpäivän aikana mitään asioita tehty sisälle. Täysin sisäsiisti tuo ei vielä ole, mutta sanotaanko 90%? ;)

Täältä Saara ja A-team lähettää hyvän alkusyksyn terveiset - mullantäytteiset sellaiset!

"Katso miten HIENOSTI olen toiminut! 8)"

FINASC Open Show - Areksen eka "näyttely"!

Areksen kanssa ensimmäinen "näyttely" käyty. Kyseessä oli Finnish Australian shepherd clubin eli FINASC'n järjestämä Open Show. Epävirallinen näyttely siis, joka mentiin amerikan näyttelysäännöillä. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että koirat arvosteltiin väreittäin, eivät iän mukaan niinkuin suomessa. Urokset ja nartut tietenkin erikseen, pennut ja veteraanit olivat kaikki värit samassa ryhmässä. Näyttelyyn sai osallistua kaikki muut paitsi rekisteröimättömät tai typistetyt.

Ares osallistui pentuluokkaan, jossa mukana oli myös Areksen veli Glenhouse's Fast Spin, tuttavallisemmin Hyrrä. Areksella on vain yksi veli ja oli hieno nähdä miten veljekset eroavat toisistaan. Hyrrä on selvästi kasvanut Aresta tasaisemmin kun taas Ares selvästi on kasvanut korkeudeltaan huomattavasti paljon enemmän. Elättelen toiveita, että Ares vaan päätti kasvattaa ensin korkeuden ja sitten hankkia massaa senkin edestä tulevaisuudessa ;)

Meidän osalta näyttely meni vähän niin ja näin. Ares seisoi hienosti käyttäyty hyvin, mutta ravaamisesta ei tullut sitten mitään - häiriö oli aivan liikaa. Mutta tämä menee treenilistalle ja poikahan on vasta 4,5kk! Lopulta oltiin urospentujen toinen ja velipoika Hyrrä oli hienosti ROP-pentu.

Tuomarina oli ASCA Senior breeder judge Richard W. Pittman, Sundown aussies, USA.

"Nice puppy, at this age of his growth he's a little tall for his lenght of body. Movement is very puppish. Side movement overreaches some."
PEK2

Kaikki kuvat ottanut Kennel Drover's.

 

Hyrrä, ROP-pentu

Lisäksi olimme kasvattajaluokassa ja lopulta sijoituimme 3. tässä kilpailussa.

Näyttelyn BIS oli lopulta C.I.B Drover's Honey I'm Home ja BOS Saussurea Black Tie Affair.

Näin myös ensimmäistä kertaa livenä Areksen isän eli Saussurea Top Priority "Kentsu". Ulkonäöltään juuri sitä jotain mistä pidän!

Kentsu oli mustien urosten 3.

Kaikenkaikkiaan hieno viikonloppu josta saatiin paljon eväitä tulevaisuuteen! Ainakin tulevaisuudessa ostoslistalle tulee nahkainen näyttelytalutin, tuo nailoninen ei tunnu kovin kivalta käteen kun +16kg koiraa päättää riuhtasta johonkin suuntaan ;) Tästä on hyvä jatkaa kun Areksen kanssa on aloitettu näyttelytreenit ohjatusti tänään.

Atlas on ottanut rennosti viikonlopun mutta tällä viikolla alkaa agilitytreenit uudestaan. Se, että ostallistummeko näillä helteillä treeneihin on eri asia - on aika kidutusta sekä koiralle että omistajalle.

Seuraavana Atlaksella on vuorossa Shelttejen erkkari ja Valkeakoski KR. Ares osallistuu todennäköisesti syyskuussa Turun pentunäyttelyyn.


Onko ketään lukijoista tulossa Sheltti erkkariin, Valkeakoski KR tai Turun kaikkien rotujen pentunäyttelyyn? 

Treenimotivaation metsästys

Meillä on menossa sellainen kausi, että treenimotivaatio on hukassa. Tämä on toisaalta huono, koska jaloissa pyörii tällähetkellä jotain uutta uhmaa nostava A-senior ja pentu A-junior.

Motivaatio varmaan katosi sitä myötä, kun menetimme (suoraansanottuna) toisen agilitytreenauspaikkamme, koska yritys lopetti toimintansa. Jatkoimme treenaamista toisaalla, mutta tästä ei tunnu saavan irti tarpeeksi. Atlaksen kanssa on edelleen A ja keinu kesken. Puomi ja kepit ovat hyvällä mallilla, mutta eivät toimi vielä radalla ja tarvitsevat treeniä edelleen.
Areksen kanssa ollaan kyllä treenattu, mutta pikemminkin hyvin arkisia asioita. Hihnassa kävely alkaa pienen taistelun jälkeen jo sujumaan, vaikka muistuttelua tarvitsee edelleen. Ovista kulkeminen, hyppiminen, pureminen.. Nämäkin alkavat olemaan ihan ok mallilla ja paranevat kokoajan, mutta vaativat treeniä.

Nyt pikkuhiljaa on yritetty metsätää uutta motivaatiota!
Tänään alkoi Areksen kanssa harrastuskoiran starttikurssi Hirvee Harmikoiralla. Ekalla kerralla keskityttiin palkkaamiseen, ajoittamiseen ja tapoihin. Kokeiltiin mikä toimii. Vaikka Ares on super ahne koira, tuntu, että kaikkein eniten se innostuu lelu+sanallinen palkka -yhdistelmällä. Namilla se keskittyy aika hyvin, mutta lelu saa sen oikein kunnon vireeseen - niin hyvin, että eka lelu jo hajosi.Tiesin tolla pojalla olevan älliä ja moottoria tehdä asioita, mutta tänään kyllä yllätti minut täysin. Oppi hetkessä asioita, kunhan keskittyi. Vielä on hieman häslä tuo pentu, mutta mitä 4kk pennulta voi oikein olettaa :)

Areksen kanssa treenaus alkoi nostaa motivaatiota ylöspäin - piti siis vain toisinsanoen ottaa härkää sarvista ja alkaa kunnolla tekemään jotain, sillä se motivaatiokin löytyi. Nyt onkin sitten pistetty Atlakselle kyselyä uudesta agitreenipaikasta ja Arekselle kyselyä osallistua haku -treeneihin.

Atlaksen kanssa täytyy ottaa hieman takapakkia luoksetulon kanssa. Aiemmin jo oon puhunu, että Ares on nostanut paljon uusia piirteitä mm. leikkimisen suhteen Atlaksessa. Nyt myös huomaa, että siitä on tullut entistä röyhkeämpi ihan minun huomaamatta. Eilen luoksetulo oli nolla ja koira ei ollut ollenkaan kontrollissa. Hävetti - paljon. Mutta ei auta. Treeniliivi ja namit esiin, nyt tehotreenataan, että kehtaa liikkua tuon kanssa.

Muuten meillä menee hyvin. Leikkivät sovussa, välillä vähän mittelevät voimiaan ja välillä tulee riitaakin. Varsinkin tiettyjä leluja ei voi pitää esillä, niistä saattaa tulla tappelu. Muuten noista kahdesta näkee, että ovat jo muuttuneet läheisiksi. Ares hakeutuu Atlaksen viereen nukkumaan, Atlas vaan ei siitä kovasti välitä.. En tiedä tulevatko koskaan nukkumaan ihan täysin yhdessä, mutta pari kertaa ne olen yllättänyt lähestulkoon ;)


Onko jollakin muulla ollut treenimotivaatio hukassa? Millä se on sit lopulta löytynyt - vai onko?

ps. Ares reilu 4kk n. 47cm ja 13,3kg! :) koipieläin

Nirso koira

Nirso koira on asia josta puhutaan paljon ja moni on hukassa siinä, mitä tälläisen koiran kanssa kannattaa tehdä. Tässä tekstissä ajattelin käydä läpi joitakin keinoja jotka voisivat auttaa. Kaikki keinot pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin Atlaksen kanssa. Keinoja on monia, mutta nämä keinot koin auttavan meillä.

Atlas ei ole koskaan ollut mitenkään kovin intohimoinen ruokaa kohtaan. Kaiken se kyllä söi, mutta saattoi oudoista asioista tai uusista nappuloista nirsoilla. Jos joku on syöksynyt Atlaksen ruokakipolle, on Atlas väistänyt samantien pois - motivaatio ruokaa kohtaan ei ole niin suuri.
Usein nirsoilu on kuitenkin omistajan itse aiheuttamaa - niin myös meidän tapauksessa. Halusin kokeilla Atlakselle ensin 50/50 raakaruokintaa ja tämän jälkeen siirryttiin täysin raa'alle. Tämä aiheutti sen, että Atlas nirsoili monestakin asiasta ruuan suhteen ja ruoka jäi monta kertaa syömättä. Vain tietyt lihat maistuivat ja tarjosin niitä. Aina kun kokeilin uutta tai jotain ylimääräistä joukkoon (esim. kananmuna) alkoi taas nirsoilu - koira selvästi siis tiesi saavansa näitä parempia herkkuja, mitä sitä sitten syömään näitä muita? Tätä kautta aiheutin nirsoilua Atlakselle.

Raakaruokintaa harrastaessa kokeilimme paastopäiviä; koira ei saanut jonakin viikonpäivänä ruokaa ollenkaan. Nämä auttoivat jonkunverran. Lopulta siirryttiin kuitenkin takaisin nappulaan, koska koko touhu meni aivan pelleilyksi. Nappuloiden kanssa en antanu noin kuukauteen ruokaa ollenkaan kiposta. Atlas sai kaiken ruuan tekemisen kautta eli treenatessa. Kaikki ruoka eli nappula kulki mun käden kautta. Lisäksi en antanu mitään ylimääräistä herkkua tänä aikana - pelkästään nappulaa. Loppuvaiheilla tein jo sitä, että jos päivän annoksesta jonka olin aamulla mitannut jäi jotain antamatta, annoin sen kupissa ja kuppi hyvin usein tyhjeni. Tärkeintä tässä asiassa oli se, että jos ruokaa ei aleta syömään ja paikalta poistutaan, kuppi nostetiin samantien ylös! You snooze, you lose. Raaka peli, jotta saatiin asiat toimimaan.

Tämän avulla pikkuhiljaa alkoi ruokailu onnistumaan ja lopulta pystyi antamaan ruuan kupissa. Annoin ruuan vain kerran päivässä, jotta Atlaksella oli mahdollisimman nälkä. Ruoan annoin aina illalla, jolloin kaikki päivän aktiviteetit oli tehty. Tämä myös auttaa joillakin koirilla kun sekä ruuan määrää että ruuanantokertoja vähennetään. Kun ruoka alkoi maistua kunnolla, lisäsin takaisin 50/50 mallin jolla ollaankin nyt jatkettu. Silti joistakin tietyistä lihoista Atlas saattoi nirsoilla - tällöin sama raaka peli ja kuppi pois, olkoot syömättä.

Viimeisin ja ehkä paras tapa lopettaa koiran nirsoilu on... toinen koira. Areksen tultua Atlas on syönyt kaiken ja lujaa. Ares on hyvin motivoitunut ruuasta ja teinkin niin, että päästin sen pari kertaa Atlaksen kipolle. Tällä Atlas oppi, että ruoka on syötävä lujaa pois tai tuo penneli syö ne kaikki. Nykyään Atlas on yleensä valmis ennen Aresta. Nykyään on aivan sama mitä ruokaan laittaa, kaikki menee.

Eli mitkä ovat olleet meillä kulmakivet siihen, että koira on alkanut syömään kunnolla?

1. Kaiken ylimääräisen ruuan eliminointi eli toisinsanoen vain nappulaa
2. Kaikki ruoka treenin kautta pidemmän aikaa, ei kiposta
3. Paastopäivä tarvittaessa - koira ymmärtää, ettei ruoka ole automaatio
4. Kuppi pois maasta samantien, jos sitä ei aleta syömään kun se siihen lasketaan
5. ..ja tietenkin se toinen koira
6. Terve koira ei täyden ruokakipon edessä itseään nälkään tapa. Jos syömättömyys jatkuu, muista myös tarkistaa eläinlääkärillä mahdolliset muut syyt

Nämä keinot ainakin meillä ovat olleet todella hyvin avuksi! Nirson koiran kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä ja systemaattisuutta. Tietenkään nämä keinot eivät kaikilla toimi, mutta toivottavasti näistä on jollekin apua.

Onko jollakin lukijalla vielä vinkkejä asiaan? Kommentoikaa.

Arki rullaa eteenpäin

Kyllä se arki vaan menee eteenpäin. Ares on nyt 15vko vanha ja ensiviikolla otetaankin sitten viralliset 4kk posetuskuvat.
Tuo on edelleen todella reipas ja avoin, muhun todella kiintynyt. Ei vois parempaa toivoa <3 Nenässä ei ole kuin enää hieman vaaleanpunaista. Toinen korva on tällähetkellä hieman hassussa asennossa, joten tässä nyt seuraillaan kunhan hampaat alkavat vaihtumaan, että tarvitseeko sitä liimata.

Areksella tässä viimeviikkojen aikan tullut inhottava tapa; komennus ja paimennus, näykkiminen. Varsinkin juoksevia asioita pitäisi näykkiä. Lisäksi jos sitä innostuttaa niin se helposti näykkäsee käteen, pohkeeseen tms. Tähän oon nyt yrittänyt todenteolla puuttua, hyvin inhottava tapa.

Atlas voi entiseen malliin, mutta suurimman muutoksen minkä oon siinä nähny on leikkityyli. Ennen Atlas tykkäs leikkiä jahtaus- ja juoksuleikkejä. Ne on edelleen suosikkeja, mutta tähän rinnalle on tullut paljon "fyysistä leikkimistä". Juoksemisen keskellä se saattaa juosta täysiä päiten ja purra kaverin korvia. Se ei ole enää niin arka painileikkejä kohtaan, mitä se on ennen ollut. Ei edes isojen koirien kanssa.

Agilityvideota meiltä on kans tulossa lähiaikoina! Se tulee kyllä olemaan vanha, mutta saan sen tässä lähipäivinä itselleni, jotta voin katsoa onko siitä materiaalista mihinkään :D

Areksen kanssa harkitsen osallistumista FINASC Open Show -tapahtumaan Tampereella. Vielä en ole aivan satavarma, mutta olisihan tuo aika hauska idea ja kivaa treeniä oikeita näyttelyitä varten! Lisäksi olis erikoistuomari, sais vähän mielipidettä tosta koipieläimestä ;) Lisäksi Areksen kanssa aloitetaan heinäkuussa harrastuskoiran starttikurssi! En jaksais millään odottaa.

Tässä meiltä vielä kuvia!

Tavattiin Areksen sisko Nala

Ares, Naksu, Atlas, Nala

Ahne pentu odottaa ruokaa

Gabby, Atlas ja Ares

Pojat <3

<3

Yyteri ja koiramarssi!

Meiltä tälläinen lyhykäinen kuvantäytteinen postaus. Tässä ollaan nyt käyty hyväntekeväisyys koiramarssilla jossa oltiin viimevuonnakin sekä Jonnan ja Dafin sekä Eevan, Milan ja Sofin kanssa Yyterissä riehuttamassa koiria.

Enjoy!

Royal Canin hyväntekeväisyys koiramarssi

Yyterissä

Sitten vielä lopuksi Ares 11vko pönötys!

Käteni on vaaaarsin huvittavasti välissä... :D