Viimeinen puoltoistaviikkoa on mennyt Atlaksen kanssa tehdessä todella paljon asioita ja tähän sekaan on mahtunut myös kauhunsekaisia tunteita!
Aloitetaan nyt vaikka ihan aikajärjestyksessä asioita.
Viime keskiviikkona Porin seudun shelttejen facebookyhteisössä keksittiin extempore lenkki. Sinne sitten osallistui Atlaksen lisäksi kolme muuta shelttiä omistajineen. Atlas oli kaikista pienin, mutta hyvin se jaksoi n. 3km lenkin kävellä! Että oli reipas poika :) Kyllä tämän jälkeen sitten väsyttikin. Pieniä kauhunhetkiä koettiin täälläkin, kun Atlas yhtäkkiä päätti hypätä ojaan uimaan kesken lenkin. Hieman Atlaskin hämääntyi, että mitä juuri nyt tapahtui. Kaveri kävi hakemassa hänet pois tuolta, kun itsellä ei kumisaappaita ollut.
Voihan oja.. Sinne menossa |
Käytiin myös koirapuistoilemassa Atlaksen kanssa tässä välissä ja viime sunnuntaina oltiin aamusta Yyterin koirarannalla parin koiran kanssa. Atlaskin oikein innostui paimentamaan muita :) Niin rohkea poika tuo kyllä on!
Tämän reissun jälkeen käytiin Atlaksen kanssa vielä unien jälkeen lenkillä ja leikittiin läheisellä aukealla/puistossa vapaana jonkunaikaa. Huomasin jo lenkin lopussa, että Atlas otti pari harha-askelta, mutta pistin sen pennun kömpelyyden/väsymyksen piikkiin.
Kotiin tultua Atlas kävi nukkumaan ja nukkui varmaan 2-3h ajan, en ihan tarkkaa aikaa muista. Atlas heräili joskus klo 19 aikaan. Tällöin huomasin ettei kaikki oo kunnossa. Atlaksen tasapaino heitti ja se paheni kokoajan asteittain. Eka vain takapää ei meinannut pysyä, sitten ei päässyt kunnolla nouseen ja sit jo kaatuili. Paniikinsekasissa tunnelmissa soitin päivystävälle eläinlääkärille, että mitä teen. Käskivät tuoda pennun klo 20 ell. Paniikki iski; en omista autoa, miten pääsen sinne? Heti soitto kaverille ja hän sattuikin olemaan poikaystävänsä kanssa liikkeellä ja tulivat hakemaan. Tänä aikana kun odotin heitä tulevan hakemaan meidät, alkoi Atlas kouristelemaan. Parin kolmen minuutin välein Atlas kouristi sikiöasentoon, häntä jalkojen väliin, etutassut kasvojen kummallekin puolelle. Välillä sitten taas helpotti. Maailman hirveimmän näköstä, kun pieni pentu kouristaa.
Päästin sitten vihdoin eläinlääkäriin hieman jo ajoissa, kun soitin ja hoputin kaveriani. Koira jäi sinne hoidettavaksi ja lähdin kotiin. Evelle puhuin paniikissa, että miten pystyn olemaan täällä. Hän ehdotti, että tulisi mun luo yöksi ja tulikin sitten. Matkalla Eveltä mun luo tulikin soitto, että Atlaksen saisi tulla hakemaan kotiin.
Diagnoosiksi pentu sai, että on syönyt jotain. Jotain - ei tiedetä mitä, eikä varmaan koskaan saada tietää. Limakalvot olivat rikki suusta toiselta puolelta eli kuinkakohan myrkyllistä sitten ollut? :/ Atlas söi maanantain ja tiistain piltti-vesi sekotusta sekä sai maanantaina streptomycin antibioottia.
Seuraavana päivänä Atlas edelleen hoiperteli, takapää veti jalkoja ristiin. Ajattelin jo, että jos kohtaus olikin epileptistä - ell sanoi ettei tätä voi täysin poissulkea, mutta hyvin epätodennäköistä on. Soitin eläinlääkäriin samalla kun rokotusajan varasin ja käskivät seurata tarkasti ja ottaa uudestaan yhteyttä jos tämä jatkuu. Tämä jos joku sai mut vainoharhaseks ja kyttäsin pentua kokoajan - onneks on Eve joka vähän palauttelee maanpinnalle.. Pentu kumminkin sai vahvoja lääkkeitä (esim. stesolid epilepsiakohtauslääke), jotka varmasti pistivät pään sekasin vielä vuorokausi-kaks eläinlääkärireissun jälkeen.
Atlasta en uskaltanut jättää yksin, kun jouduin tiistaina lähtemään iltavuoroon ja tänään keskiviikkona oli aamuvuoro. Ihana Jonna otti Atlaksen hoitoon, hänellä jo ennestään kummallakin aikaisemmin mainitsemalla lenkillä mukana ollut trikkinarttu Dafi. Atlas meni hellään hoivaan ja tarkkailuun heille ja pärjäsikin todella hyvin. Nyt pennulla onkin jo virtaa, annoin sille tänään illasta jo ensimmäisen pienen annoksen normaalia ruokaa; raksuja turvotettuna sekä piimää. Todella väsynyt se on tällähetkellä, mutta jos se on n. 24h ajan Dafin kanssa painanut, niin ehkä ymmärrettävää :)
Toivon ja uskon, että onneksi nyt päästiin pelästyksellä! Mitään en ole nähnyt Atlaksen syövän ulkona, mutta sekin välillä käy kyllä niin nopeasti.
Torstaina olisi alkanut pentukurssi, mutta soitin jo sen pitäjälle, että ainakin ensimmäiseltä kerralta jäädään pois. Vaikka Atlaksella rupee energiaa olemaan, en halua rasittaa toipilasta vielä kovasti, joten on vaan kestettävä se, ettei päästä ensimmäiselle tunnille - vaikka kovasti oon tätä odottanu :) Ensiviikolla sitten uusi yritys!
Atlakselle on 16vko rokotuskin jo varattu. Madotuksesta tätä ennen pitäisi kysyä vielä ell, koska käskivät aikaisemmin puhelimessa odottaa tämän kanssa.
Atlas on tällähetkellä 13,5vko. N. 30cm ja 4kg. Joitakin grammoja painoa on menetetty tämän episodin takia :)