sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Nirso koira




Nirso koira on asia josta puhutaan paljon ja moni on hukassa siinä, mitä tälläisen koiran kanssa kannattaa tehdä. Tässä tekstissä ajattelin käydä läpi joitakin keinoja jotka voisivat auttaa. Kaikki keinot pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin Atlaksen kanssa. Keinoja on monia, mutta nämä keinot koin auttavan meillä.

Atlas ei ole koskaan ollut mitenkään kovin intohimoinen ruokaa kohtaan. Kaiken se kyllä söi, mutta saattoi oudoista asioista tai uusista nappuloista nirsoilla. Jos joku on syöksynyt Atlaksen ruokakipolle, on Atlas väistänyt samantien pois - motivaatio ruokaa kohtaan ei ole niin suuri.
Usein nirsoilu on kuitenkin omistajan itse aiheuttamaa - niin myös meidän tapauksessa. Halusin kokeilla Atlakselle ensin 50/50 raakaruokintaa ja tämän jälkeen siirryttiin täysin raa'alle. Tämä aiheutti sen, että Atlas nirsoili monestakin asiasta ruuan suhteen ja ruoka jäi monta kertaa syömättä. Vain tietyt lihat maistuivat ja tarjosin niitä. Aina kun kokeilin uutta tai jotain ylimääräistä joukkoon (esim. kananmuna) alkoi taas nirsoilu - koira selvästi siis tiesi saavansa näitä parempia herkkuja, mitä sitä sitten syömään näitä muita? Tätä kautta aiheutin nirsoilua Atlakselle.

Raakaruokintaa harrastaessa kokeilimme paastopäiviä; koira ei saanut jonakin viikonpäivänä ruokaa ollenkaan. Nämä auttoivat jonkunverran. Lopulta siirryttiin kuitenkin takaisin nappulaan, koska koko touhu meni aivan pelleilyksi. Nappuloiden kanssa en antanu noin kuukauteen ruokaa ollenkaan kiposta. Atlas sai kaiken ruuan tekemisen kautta eli treenatessa. Kaikki ruoka eli nappula kulki mun käden kautta. Lisäksi en antanu mitään ylimääräistä herkkua tänä aikana - pelkästään nappulaa. Loppuvaiheilla tein jo sitä, että jos päivän annoksesta jonka olin aamulla mitannut jäi jotain antamatta, annoin sen kupissa ja kuppi hyvin usein tyhjeni. Tärkeintä tässä asiassa oli se, että jos ruokaa ei aleta syömään ja paikalta poistutaan, kuppi nostetiin samantien ylös! You snooze, you lose. Raaka peli, jotta saatiin asiat toimimaan.

Tämän avulla pikkuhiljaa alkoi ruokailu onnistumaan ja lopulta pystyi antamaan ruuan kupissa. Annoin ruuan vain kerran päivässä, jotta Atlaksella oli mahdollisimman nälkä. Ruoan annoin aina illalla, jolloin kaikki päivän aktiviteetit oli tehty. Tämä myös auttaa joillakin koirilla kun sekä ruuan määrää että ruuanantokertoja vähennetään. Kun ruoka alkoi maistua kunnolla, lisäsin takaisin 50/50 mallin jolla ollaankin nyt jatkettu. Silti joistakin tietyistä lihoista Atlas saattoi nirsoilla - tällöin sama raaka peli ja kuppi pois, olkoot syömättä.

Viimeisin ja ehkä paras tapa lopettaa koiran nirsoilu on... toinen koira. Areksen tultua Atlas on syönyt kaiken ja lujaa. Ares on hyvin motivoitunut ruuasta ja teinkin niin, että päästin sen pari kertaa Atlaksen kipolle. Tällä Atlas oppi, että ruoka on syötävä lujaa pois tai tuo penneli syö ne kaikki. Nykyään Atlas on yleensä valmis ennen Aresta. Nykyään on aivan sama mitä ruokaan laittaa, kaikki menee.

Eli mitkä ovat olleet meillä kulmakivet siihen, että koira on alkanut syömään kunnolla?
  1. Kaiken ylimääräisen ruuan eliminointi eli toisinsanoen vain nappulaa
  2. Kaikki ruoka treenin kautta pidemmän aikaa, ei kiposta
  3. Paastopäivä tarvittaessa - koira ymmärtää, ettei ruoka ole automaatio
  4. Kuppi pois maasta samantien, jos sitä ei aleta syömään kun se siihen lasketaan
  5. ..ja tietenkin se toinen koira
  6. Terve koira ei täyden ruokakipon edessä itseään nälkään tapa. Jos syömättömyys jatkuu, muista myös tarkistaa eläinlääkärillä mahdolliset muut syyt

Nämä keinot ainakin meillä ovat olleet todella hyvin avuksi! Nirson koiran kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä ja systemaattisuutta. Tietenkään nämä keinot eivät kaikilla toimi, mutta toivottavasti näistä on jollekin apua.

Onko jollakin lukijalla vielä vinkkejä asiaan? Kommentoikaa.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Arki rullaa eteenpäin

Kyllä se arki vaan menee eteenpäin. Ares on nyt 15vko vanha ja ensiviikolla otetaankin sitten viralliset 4kk posetuskuvat.
Tuo on edelleen todella reipas ja avoin, muhun todella kiintynyt. Ei vois parempaa toivoa <3 Nenässä ei ole kuin enää hieman vaaleanpunaista. Toinen korva on tällähetkellä hieman hassussa asennossa, joten tässä nyt seuraillaan kunhan hampaat alkavat vaihtumaan, että tarvitseeko sitä liimata.

Areksella tässä viimeviikkojen aikan tullut inhottava tapa; komennus ja paimennus, näykkiminen. Varsinkin juoksevia asioita pitäisi näykkiä. Lisäksi jos sitä innostuttaa niin se helposti näykkäsee käteen, pohkeeseen tms. Tähän oon nyt yrittänyt todenteolla puuttua, hyvin inhottava tapa.

Atlas voi entiseen malliin, mutta suurimman muutoksen minkä oon siinä nähny on leikkityyli. Ennen Atlas tykkäs leikkiä jahtaus- ja juoksuleikkejä. Ne on edelleen suosikkeja, mutta tähän rinnalle on tullut paljon "fyysistä leikkimistä". Juoksemisen keskellä se saattaa juosta täysiä päiten ja purra kaverin korvia. Se ei ole enää niin arka painileikkejä kohtaan, mitä se on ennen ollut. Ei edes isojen koirien kanssa.

Agilityvideota meiltä on kans tulossa lähiaikoina! Se tulee kyllä olemaan vanha, mutta saan sen tässä lähipäivinä itselleni, jotta voin katsoa onko siitä materiaalista mihinkään :D

Areksen kanssa harkitsen osallistumista FINASC Open Show -tapahtumaan Tampereella. Vielä en ole aivan satavarma, mutta olisihan tuo aika hauska idea ja kivaa treeniä oikeita näyttelyitä varten! Lisäksi olis erikoistuomari, sais vähän mielipidettä tosta koipieläimestä ;) Lisäksi Areksen kanssa aloitetaan heinäkuussa harrastuskoiran starttikurssi! En jaksais millään odottaa.

Tässä meiltä vielä kuvia!

Tavattiin Areksen sisko Nala
Ares, Naksu, Atlas, Nala
Ahne pentu odottaa ruokaa




Gabby, Atlas ja Ares
Pojat <3
<3