maanantai 29. syyskuuta 2014

Projekti "Areksesta kunnon kansalainen"!


Areksella alkaa olemaan kohta ikää 7kk ja pieni teini-ikä sieltä jo nostaa päätään. Ares on tällähetkellä n. 53cm ja 19kg. Herra Koipi.
Ares on näyttelypuolelle aika vahvasti lajiteltava aussie. Kuitenkin hän on päättänyt nostaa korviaan, jättää nenua vaaleanpunaiseksi ja kasvattaa ensin koivet. Tähän asti jokainen aussie-ihminen on pitänyt sitä sekä ulkonäöltä että käytökseltä sekalinjaisena. Katsotaan, mitä tulevaisuus näyttelyiden osalta Arekselle tuo!

Ares on ollut alusta asti monella tapaa juuri sitä mitä halusin toisesta koirasta, mutta ei sitä myöskään ongelmitta päästä. Paljastetaan siis joitakin asioita, joihin pitäisi vielä saada "järkeä" ;)

-Vahtiminen; Ares vahtii. Suhteellisen paljonkin. Tätä on onneksi saatu jo hillittyä runsaasti, mutta edelleen piha on "pyhä paikka" eikä sinne sovi kenen tahansa tulla. Resurssivahtimista on ilmennyt jonkunverran, mutta onneksi pentu on kovin nöyrä ja kuuliainen - uskoo mitä sanon ;) Arvojärjestystä kotona ja sitä kautta "tarvetta vahtia" pitäisi vielä vahvistaa. Työtä vielä on, mutta onneksi asiat ovat jo kiitettävällä tasolla.
-Autoilu; Edelleen autossa kulkeminen on kamalaa. Pikkuhiljaa Ares on saatu siirrettyä auton etupenkiltä farmarin takapoksiin. Oksentelua/pahoinvointia ei ole ollut useisiin kuukausiin. Edelleen Ares alottaa kuolauksen samantien kun lähestytäänkin autoa. Ehkä hieman reippaammin sitä nykyään lähestyy. Kuolaaminen jatkuu hillittömästi koko sen ajan kun autossa ollaan. Tähän yritetään nyt löytää ratkaisu. Seuraavana kokeiluun tulee häkkimatkustus. Totutan kevythäkkiin, siirrän sen auton perään, totutellaan siellä oloon ja matkustetaan niin, ettei Ares näe ympärille.
-Kierrosten nosto; Treenipaikat, ihmiset, eläimet. Ne nostaa kierroksia. Tämä ei tarkoita sitä, ettei Ares pystyisi toimimaan, mutta nopeasti nousee kierrokset kun on jotain "todella hienoa tapahtumassa" :) Kontaktin vahvistamista on tähän nyt käytetty ja helpottanut jo hieman. Vielä silti tekemistä on.
-Rauhoittuminen; Ares on normaalioloissa rauhallinen. Osaa myös rauhoittua uusissa paikoissa, mutta vaikeuksia tämän kanssa silti on. Koska kierrokset nousevat (kuten aiemmin puhuin), on rauhoittuminen tietynlaisissa tilanteissa hankalaa. Tähän avuksi on lähiaikoina ostettu pari koiraporttia rajaamaan kotia. Porttien taakse Areksen on määrä opetella rauhoittumaan kun siellä ollaan. 
-Hihnakäyttäytyminen; Myönnän, että me käydään ihan liian vähän hihnalenkillä. Meillä vaan ei niille ole tarvetta muutakun pissatusmielessä. Ares osaa yksinään kulkea hihnassa kohtuullisesti, mutta tekee inhottavia syöksähdyksiä kyllästyessään. Meidän kanssa kulkevat koirat ja ihmiset saavat helposti kierrokset ylös. Tätä kuitenkin myös vahvistettu ja jo pelkästään toko-treenien kautta tähän on jo saatu huimasti apua. Superenergisen pennun kanssa vaan täytyy vielä tehdä töitä asian kanssa ;)
-Etäisyyden otto lenkeillä; Ares ei karkaa, kuuntelee hyvin ja tottelee. Kuitenkin on tilanne, jossa Ares pistää nenän maahan, nostaa hännän aivan pystyyn ja syöksyy täyttä vauhtia eteenpäin. Tässä tilanteessa korvat katoavat ja ei oikeastaan auta kun odotella. Riistaviettiä? Tämä asia kovin uus itselle, mutta tuolta se vaikuttaa. Tätä on lähiaikoina ilmaantunut ja olen yrittänyt pohtia ratkaisuja. Liina ja sillä korjaus? Ja tietty kerran nenää tykkää käyttää niin jäljelle? Hakuahan tässä jo harrastetaan.


...Että töitä riittää? Oikeasti?
Todellisuudessa pentuhan on ihan super pätevä, innokas, fiksu ja ennenkaikkea energinen. Nämä yhdistettynä vahvoihin vietteihin ja rodunomaisiin piirteisiin saa aikaa kaikenlaista. Hermorakenne on suhteellisen hyvä, mutta ei paras mahdollinen. Tietyissä asioissa se ei toimi haluamallani tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sitä ei saataisi toimimaan. Ares on mahtava, juuri se mitä halusin.


Kyllä sitä huomaa, ettei tämä ole sheltti vaan aussie.. Vinkkejä ja kokemuksia halutaan kuulla! :)



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kysy A-team:lta! ...ja ehkä omistajaltakin



Aika kysyä kysymyksiä! 

Mikä mieltä askarruttaa? Mitä haluat tietää sheltti-aussie yhdistelmästä? Tai mitä haluat tietää pojista ylipäätänsä? Vai askarruttaako kenties omistajassa jotain?

Sana vapaa! Vapaata kyselyä kommenttiosioon viikon ajan (5.10 mennessä) ja sitten vastaillaan kysymyksiin!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Atlaksen luustokuvaus

Vihdoin oli kauhun hetket. Vein Atlaksen virallisiin luustokuvauksiin.

Kerrotaanpa hieman taustaa; Atlas on satunnaisesti ottanut väliaskelta, vähän kuin jalat sekoaisivat rytmissä. Lisäksi takapää on ollut erittäin jumissa ja muutenkin mennyt lihakset jäykäksi todella helposti. Tässä oli siis syy pelolle, että Atlaksella on jotain luuston kannalta pielessä.

Kari Ventelä Kankaanpäässä kuvasi Atlaksen 9.9. Odottaminen oli piinaavaa, mutta samalla todella mielenkiintosta. Eniten pelkäsin selän kuvauttamista, sillä shelteillä on selän kanssa ilmaantunut yllättävänkin paljon ongelmia lähiaikoina, kun virallisia lausuntoja on alettu sanelemaan.

Ensin tutkittiin polvet, jotka olivat onneks 0/0. Näiden luksoitumista olen myös epäillyt.

Kun kuvat olivat valmiit, käytiin ne läpi.

Alotettiin lonkista. Arviona oli B/B, joka vastasi toivettani varsin hyvin. A'n lonkista en edes haaveillut. Siistit pinnat, ei nivelrikkoa eikä mitään muuta, vain hieman saisivat olla tiiviimmin lonkkamaljassa.


Seuraavina vuorossa kyynärät. 0/0 arvion saivat nämä myös.







Seuraavaksi se pelottavin osuus, selkä; selkä oli kuitenkin puhdas ja nikamiakin oikea määrä! Ainut oli hännän ensimmäisen nikaman kasvaminen yhteen viimeisen selkänikaman kanssa. Kyselin tästä ja ei aiheuta mitään ongelmia/vaivoja koiralle eikä pitäisi olla perinnöllistä. Tässä kohtaa huokaisin helpotuksesta.








Joten näiltä osin kaikki näytti hyvältä! Tänään tuli varmistus kennelliitolta ja tulos näkyykin jo KoiraNetissä. Lonkat B/B ja kyynärät 0/0! Eläinlääkäri osui siis aivan oikeaan - huomasi, että hän on näitä 'jonkinverran' tehnyt.

Kintereet tässä tietenkin jäi vielä mietityttämään ja näiden tutkimusta vielä harkitsen. Se on vaan taas yksi "operaatio" lisää.. Eläinlääkärin mukaan kuitenkin kaikki vaikuttaa hyvältä.

Tämän lisäksi kävimme tänään fysioterapeutilla ensimmäistä kertaa. Selvitimme vähän, onko hänellä ajatusta Atlaksen usein toistuville takapään jumeille. Diagnoosiksi saimme, että kyljet/rintaranka olivat jumissa jonkinverran. Syy todennäköisesti painiminen "isojen koirien kanssa" aka Ares. Takapää oli myös aika tiukasti jumissa. Tähän saimme myös laserhoitoa. Takapään ajatuksena oli, että Atlas on mahdollisesti koheltaessaan nuorena jotenkin loukannut itsensä ja näin takapää menee edelleen tämän "vamman" taustalta helposti jumiin. Kuitenkaan mitään vakavaa ei löytynyt. Menemme silti n. kuukauden päästä uusintakäynnille katsomaan millainen tilanne on!

Vielä olisi tarkoitus Atlaksesta ottaa sydänkuuntelu ja silmäpeilaus, jotka todennäköisesti otetaan marraskuussa.

Tässä sit yksinkertaisesti voi huokaista helpotuksesta; mun maailman maininoin sheltti on näillänäkyminen TERVE!