Atlas

Tänään haettiin Even kanssa ihana kultapoju, Mistelin Umberto "Atlas" uuteen kotiin.

Kenneliin mentäessä oli paikalla Atlaksen lisäksi hänen sisko sekä toisesta pentueesta kaksi pentua. Atlas tuli ensimmäisenä siskonsa kanssa moikkaamaan. Sisko hyppi vasten lähes kokoajan, mutta Atlas vaan moikkasi ja lähti tekemään omia juttujaan :) Tästä olen hyvin tyytyväinen, heti osotti rohkeutta ja omatoimisuutta. Sisko itki ja haukkui ja vinkui kokoajan kun häntä ei huomioitu.

Matka kotio meni hyvin. Alussa tuntu, että pentu oli enemmänkin innoissaan, kunnes iski pieni paniikki, että mihis hän nyt onkaan menossa. Hetken itkettyä tulikin sitten uni ja Atlas nukkui lähes koko matkan :)

Pieni pysähtyminen tehtiin Even kanssa hänen luonaan ja vihdoin tämän jälkeen ajettiin asunnolloni. Oven avattua tuli Aapo-kissa heti vastaan ovella. Selkä meni kaarelle, karvat nousivat pystyyn ja sähinä pääsi - täysin oletettava reaktio! Atlaksen laskin maahan, se meni haistamaan Aapoa. Aapo antoi haistaa, mutta lähti menemään. Sitten Atlas menikin liian lähelle ja sai tassuta, ei kuitenkaan kynnellä. Omasta mielestäni parempi vain kun näyttää heti missä koiran paikka on! :D Lasse-kissa katteli pitkään ikkunalaudalta menoa ja nyt on suhteellisen rauhallisesti liikkunut ympäriinsä, käynyt välillä morjenstamassa. Ei pidä kun hokea itselleen, että "Ajallaan, ajallaan..".

Nyt ollaan sit ravattu ulkona aina heräämisen jälkeen. Sit leikitty ja vähän syöty ja sit taas nukuttu. Ehkä tämä tästä kunhan Atlas tottuu täällä olemaan ja kissat tottuvat uuteen karvaiseen velipuoleen ;)