Atlas on ollut nyt luonani lähemmäksi pari viikkoa ja kyllä on tätä surullisenkuuluisaa "pentublues" tunnetta ollut havaittavissa ajoittain. Pentu on ihana ja jaksaa naurattaa minua tempauksillaan useasti, mutta kyllä omistajan jaksaminen on välillä aika kortilla.
Tiesin, että tämä tulee varsinkin alussa olemaan raskasta ja kyllä sen muuten kestää, mutta tämä henkinen väsymys ja epätoivo välillä kyllä pistää aika raskaaksi tämän :) Välillä on hyviä päiviä ja tuntuu kaikki onnistuvan, välillä tuntuu ettei mikään onnistu - kuten tänään. Kaikki kakat ja pissat tulee sisälle, vaikka kuinka käy useasti päivässä ulkona. Mihinkään ei jakseta keskittyä ja sitten on vielä tämä sheltille ominainen paimentaminen alkanu :D huoh.
 |
| Atlas 7vko |
 |
| Atlas 7vko |
Tiesin kyllä osittain mihin pääni pistin kun koiran yksinään hommasin. En kadu päätöstäni ja uskon sen antavan enemmän kuin se ottaa loppupeleissä. Silti näitä epätoivon pilkahduksia on kyllä nyt taas ollut tänään useasti. Tuntuu, että kokoajan pitää hirveästi tsempata, jotta koirasta saisi kunnollisen aikuisena.. :D
Mutta nämä pari viikkoa on mennyt ihan mukavasti. Pissa/kakka rumba on alkanut todenteolla ja sisäsiisteyttä yritetään opetella. Atlas nukkuu korkeassa sängyssä kanssani, joten ei vaeltele ympäri kämppää yöllä pissien. Yöllä se herättää minut kun on hätä ja mennään suoraan pihalle asioille. Yöllä tämä toimii melko hyvin, mutta päivällä pentu on kyl aika hankala sisäsiisteyden kanssa.. Vaikka ei voi liikoja odottaa huomenna 9vko pennulta :) Kärsivällisyyttä..
Atlas on alkanut oppia käskyjä istu, alas, jätä, kosketa, katso, tänne jne. Jokaisessa on hiomista, pentu kun tuntuu innostuvan liikaa ja hyppii ja pomppii. Myös hyppimisen poiskytkemistä harjoitellaan kokoajan.
Yksinolot ovat varmasti pennulle hankalia ja sydäntä riistääkin usein kun joutuu pennun jättämään yksin, mutta se on asia mikä on vain opeteltava. Tähän liittyen Atlas herääkin sisällä aina jos liikun johonkin - vahtii minua raukka :/
Atlaksen mielestä on aivan tylsää, kun kissat menevät kiipeilypuuhun eivätkä leiki hänen kanssaan jahtausleikkejä :D Aapo on pari kertaa näyttänyt Atlakselle hänen oikean paikkansa, eikä Atlas enää Aapoa jahtaakkaan. Lasse on senverran kiltti, että ei ole tehnyt mitään. Sietää koiraa paremmin, mutta tästä johtuen Atlas sitten paimentaa Lassea :D Voi tätä elämää..
Käytiin myös junareissulla Harjavallassa moikkaamassa Eveä ja hänen koiria. Junareissu meni hyvin! Vähän uikutusta alussa, mutta sitten oltiin ihan hiljaa ja rauhallisesti - ihmeteltiin vaan. Even kaksi isoa labbista olivat hieman pelottavia, että Atlas ei uskaltanut oikein ottaa kontaktia, mutta mielenkiinnolla se silti katseli menoa :)
Ensiviikolla menen Atlaksen ja kissojen kanssa Valkeakoskelle vanhemmille. Saa nähä miten tämä menee! Äidin käskin jo ottaa mattoja pois lattioilta, jotta ei parhaat matot ole pissassa. Kerrostalo on isompi ja kerrostalon piha on isompi, jonka alueelle ei siis saa pissata. Mutta ehkäpä tämä :) Pitäisi samalla reissulla mennä käymään Toijalassa moikkaamassa kaverin kahta koiraa! Siinä ainakin hieman pienempiä koiria, jos vaikka toinen uskaltaisi vähän leikkiä!
 |
| Nöpönenä 8,5vko nukkuu kainalossa |
Tuo pentublues on tuttu tunne aikaisempien koirien kanssa – Nopan kanssa olen onnistunut ottamaan aika rennosti. Esim. sisäsiisteydestä en jaksa stressata, kyllä se pentu oppii ulos tekemään asiansa, vaikka välillä sisälläkin tulee tehtyä.
VastaaPoistaMeilläkin Noppa tykkää paimentaa, mutta tiukka kielto saa sen lopettamaan. Toki se saattaa yrittää samaa hetken päästä uudelleen, pennun muisti ei ole kovin pitkä :D
Pennut on ihania - ja rasittavia kyllä myös :D
Aika samoilla linjoilla olen :) Ensimmäisen viikon jälkeen oon alkanut jaksamaan paremmin ja en jaksa myöskään stressata sisäsiisteydestä. Kyllä se siitä sitten aikanaan!
PoistaPaimentaminen meilläkin loppuu kun sanoo terävän "Ei", mutta juurikin muisti niin lyhyt, että pian saattaa uusiksi alkaa :') Mun punaiset villasukat on parasta paimennettavaa, mitä Atlas voi tietää!
On ihania :)
Täälläkin on pentublues ajoittain nostanut vähän päätään. Onhan tuo penska ihana ja vaikka mitä, mutta miten ihmeessä tuosta höseltäjästä kasvattaa muka kunnon koira kansalaisen... :D Ei stressiä, ei.
VastaaPoistaJoo sanoppa muuta :D Välillä kun on näitä päiviä, ettei mikään tunnu onnistuvan ja on itse väsyny, niin on hankala uskoa, että koirasta tulee koskaan esittelykelpoista.. Mutta aivan varmasti tulee :) Pakko se on vaan muistuttaa tuota itselle!
PoistaIhana kyl tietää, että ei todellakaan ole yksin tuo "pentubluesin" kanssa.
Ei kannata pelästyä tuota tunnetta, menee aivan varmasti ohi kunhan pentu kasvaa ja suhde vahvistuu :) Ja pentu on vielä niin pieeeeeni että älä ressaa liikaa tuosta kakkarumbasta :) Hei meidän Milalla meni IKUISUUS oppia sisäsiistiksi, vuoden ikäisenä vasta alkoi tajuamaan kunnolla. Nyt se on reilun puolitoistavuotta ja vaikka pääsääntöisesti on sisäsiisti, niin silti joskus löytyy märkä läntti matosta -.- Ja tämä ei kuulemma ole ihantavatonta shelteillä, mutta kyllähän nuo nyt yleensä sisäsiisteiksi oppii :) Tsemppiä pennun kanssa, eiköhän kaikki ala sujumaa hyvin :) Mulla on molempien koirien kanssa alussa ollut totuttelemista, mutta en vaihtais niitä mihinkään ja mitä luultavammin joskus tulevaisuudessa on vielä lisääkin koiria luvassa :D
VastaaPoistaterv. Eeva, Mila-sheltti ja Sofi-westie Porista. ps. Me varmasti nähdään sitten tämä teidän vauva joskus näillä shelttilenkeillä :)
Joo en pelästyny kamalasti, tiesin et se on tulossa :) nyt kolmen viikon jälkeen jo alkanut helpottamaan, vaikka silti aina tuo sisäsiisteys hieman stressaa! Kyllä tästä kaverista silti niin paljon iloa saa.
PoistaJa kyllähän me nähdään! Heti huomenissa :)
Mulla oli kans toi "pentumasis", kun Sakke tuli. Kesti pari viikkoa. Retun kanssa ei ollut enää, kun tavallaan tiesin jo, mitä tuleman pitää. Pentu on niin iso muutos arkeen niin siks vissiin reagoin Saken kanssa niin. :D
VastaaPoistaSakke, ku oli pentu niin toivoin, et se kasvais nopeasti isoksi ja viisaaksi. Retu taas kasvo ihan yhtäkkiä - en edes huomannut. :D
Joo veikkaan et se on näitä ekan koiran asioita. Ehkä jos/kun joskus toisen koiran ottaa, niin sit ei enää tuu niin pahaa :)
PoistaJuurikin toivon et pentu kasvais nopeasti, vaikka pitäishän tästä pentuajasta myös nauttia :D Ja nautinkin, ei siinä!
Hitsi, mä niin muistan ton tunteen Killan kanssa! Se oli ollut meillä ehkä 5 viikkoa ja mä ajattelin, että miten mä jaksan tätä vielä väh. 12 vuotta :DD Mua harmitti se tunne tosi paljon ja tuli hirveen syyllinen olo. Tosta meni vielä pitkä matka siihen, että K oppi sisäsiistiks, mutta onneks se "pentublues", kuten hyvin kuvasit, meni kuitenkin nopeesti ohi. En nyt tarkkaan muista sen kestoa, mutta ei se ainakaan paria viikkoa pidempään kestänyt. Toki niitä epätoivon hetkiä oli runsaasti sen jälkeen (ja tulee välillä edelleen), mutta Kiltsusta on tullut jo niin rakas,että sentään en masentuneena laske sen jälellä olevia elinvuosia :D Päinvastoin, saatan välillä alkaa parkuun koko ajatusta Killasta luopumisesta, vaikka se nyt ei mitenkään ajankohtaista ole (K on 1.5-v.). Kerran jopa koirapuistossa aloin itkeen, kun joku nainen tuli super vanhan shelttinsä kanssa, joka ei jaksanut enää juuri edes liikkua. Killa hyppi ja riehu sen ympärillä (oli silloin pentu) ja se omistaja alko itkeen, että nauti nyt tosta koirastas, kohta se on yhtä vanha kuin hänen koiransa. Mulla lensi räkä oikeesti kaaressa kun aloin parkuun mukana :DD Oli siinä ohikävelevillä ihmisillä varmaan naurussa pitelemistä..
VastaaPoista\\Helena
Juu ei itelläkään enää tuota pahinta "pentubluesia" ole havaittavissa. Enemmän alkaa olemaan positiivisella puolella ja nauttii siitä kuinka pöhkö Atlas on :) Se on toisaalta aina mukava huomata, ettei oo yksin tän fiiliksen kanssa :D
PoistaVoi varmaan itekin olisin itkeny, oon vielä niin herkkä ihminen :D Mutta niin se vaan on, että kyllä tästä koirasta tulee niin tärkee perheenjäsen, että tuntuis omituiselta jos ei koiraa olis. Nytkin Atlas ollu mulla kuukauden ja nyt jo tuntuis oudolta jos ei koiraa olisi :)
Tuttua tuttua! Koiran ensimmäinen vuosi on täyttä vuoristorataa. Kun yhdestä haasteesta selviää, tulee seuraava. Ihan rauhassa vaan :) Kannattaa käydä lukemassa mun blogia, sieltä löytyy päivityksiä meidän pennun alkuajoista (ja meidän pentuhan ei vieläkään aikuinen ole).
VastaaPoistaIhanaa, kun oikeesti huomaa ettei ole yksin näiden tunteiden kanssa! :D Varmasti joo ensimäåinen vuosi on juurikin tälläistä vuoristorataa :) Mäpä käyn lukemassa sun blogia ja pistän sen seuraukseen! :)
PoistaItselläni totesin tänään nettiä selaillessa, että poden itsekkin tuota pentu bluesia : / Pentu on ihana ! se kotiutui perjantaina..se on ollut reipas ..pissit ja kakat suurimmaksi osaksi ulkona ja silti epäilen itseäni, että saanko koulutettua sen ja mitä tästä tulee. Kolme päivää kestänyt huono olo, väsymys, itku ja harmitus. Toivotaan että tämä menee piakkoin ohi :(
VastaaPoistaAnteeksi, en oo yhtään huomannut tätä viestiä! Uskon, että olosi on tähän mennessä jo helpottanut :) Atlas on ollut mulla nyt aikalailla 6kk ja kyllä sen alun pentubluesin kestäminen oli kaiken arvoista! Toivotaan, että sulla menee yhtä hyvin tällähetkellä.
Poista