Atlas 4kk!

Hetkeen ei ole tullu kirjotettua, joten varotan. Wall of text!

Siis.. 4kk? Mihin aika on mennyt! Vastahan tuo oli pieni n. 2kg painava lyhytnokkainen pallo, joka jäi kaikkien jalkoihin. Nyt se on pelkkää jalkaa ja nokkaa, omaa tahtoakin alkaa löytymään. Ihme koipeliini!

Atlas 7vko

"Synttärisankari" aamusta. Voi virnistys.

Tänään mitattiin myös "viralliset" 4kk saavutukset. Atlas painaa tällähetkellä 5,2kg ja on n. 33cm korkea. Korkeus saattaa sentillä heittää, korkeuden mittaaminen yksin on hieman hankalaa. Rakennekuva edelleen puuttuu, sen ottaminen yksin on aivan mahdotonta, jos nyt ei säkällä siinä onnistu. Varsinkin kun kamerana on vain puhelin :)

Aikaisemmin kirjoittamastani sairastelusta ollaan selvitty hyvin ja Atlas vaikuttaa siltä, ettei koskaan kipeä olis ollutkaan. Ja hyvä niin! Selvittiin pelästyksellä.

Jänniä aikoja eletään täällä. Purin Atlaksen pentuaitauksen pari päivää sitten. Minulla siis ollut käytössä n. 2-2,5 neliön kompostihäkeistä tehty aitaus, pressua alla, jossa Atlas on viettänyt yksinoloajat. Nyt se on sitten purettu, kun poika alkaa olemaan niin iso. Alussa aitaus oli vuorattu paperilla, joitakin viikkoja sitten otin jo puolet paperista pois. Sisällä Atlas tekee asiansa paperille, jos ei ulos pääse jostainsyystä. Sisäsiisteys ottanut harppauksia eteenpäin hyvin. Menee useita tunteja pidättäen, yössä saattaa mennä 10h - yleensä ainakin 8h helposti. Kun kotona olen, tulee korkeintaan 1-2 pissaa päivässä sisälle, jos tarpeeks nopea en ole. Kakkoja ei ole aikoihin sisälle tullut. Näistä syistä päätin purkaa aitauksen.

Ideana oli, että Atlas viettäisi yksinoloajat makkarissa portin takana. Se sai silti pari kertaa portin (kompostihäkinpalan) pois tieltä ja saavuttaessa kotiin oli ihan vapaana asunnossa :D Silti asioita ei ollu tullu kuin paperille, eikä niitäkään paljoa. Lisäksi siirsin Atlaksen "pesän" eli häkin makkariin, niin johan pentu hämääntyi. "Mun paikka on tuolla makkarissa, mutta sä oot aina olohuoneessa? Miten tää oikeen toimii?". Päätin sitten tehdä radikaalin ratkaisun; olkoot vapaana koko asunnossa. Habanerolla vuorataan johdot, jotta niihin ei kosketa. Katsotaan auttaako! Vielä ainakaan ei ole johdot kiinnostanut..Tavoite kuitenkin on, että pentu sais olla asunnossa vapaana yksinoloajat. Ja helpottaa omistajan toimintaa; ei tarvi jokakerta raijata makkariin kaikkia leluja yms. kun lähden töihin vaan osa niistä on jo valmiiksi paikoillaan.

Meillä on tässä ollut kaikenlaista ohjelmaa viimeaikoina. Ollaan tavattu paria toista shelttiomistajaa useaankin otteeseen. Jonnan Dafista on muodostunut aivan parasta kaveria Atlaksen kanssa ja tästä kaksikosta onkin muodostunu aikamoinen parivaljakko. Lisäksi ollaan koirapuistoiltu ja kyllä sen huomaa miten paljon Atlas on alusta rohkaistunu. Vielä vähän pelottaa, kun se kokoero niihin isoihin pystykorviin (joita meijän lähipuistossa paljon käy) on aika suuri.

Lisäksi käytiin tapaamssa sitten 8vko iän nyt uudestaan joitakin päiviä sitten Even labbista Blakea ja mopsia Melissaa. Meni kyllä niin paljon paremmin! Viimekerralla Atlas juoksi karkuun, nyt se jo käveli Blaken rinnalla seuraten Even pikkuveljeä. Ja nuoli Blaken huulia! Voi suloisuus. Kyllä noista kaverit saadaan.

Pentukurssi on mennyt hyvin. Atlas jaksaa keskittyä ja oppiikin tosi nopeasti asioita. Ainut mikä meillä tuottaa vaikeuksia tai ainakin on hitaampaa opettaa, on "maahan". Atlas kyllä menee, mutta käsi pitää edelleen viedä aika lähelle maata. Toistoja, toistoja.. Kyllä se siitä.

Lisäksi ollaan alettu harjotella näyttelyitä varten. Seisominen maassa onnistuu jo mukavasti. Tänään käyttäen silityslautaa apuna, nostin Atlaksen siihen ja namittelin. Hyvin meni, nyt vaan nostelen ainakin päivittäin sitä pöydälle, jotta saadaan rohkeus seisoa kunnolla pöydällä. Ravaamista pitäis harjotella sekä tutkimista. Mätsäreihin ajattelin uskaltautua lomani aikana, jos vaan sopiva on lähimaastossa. En jaksa kyllä uskoa, että Atlas ihan edukseen esiintyy (varsinkaan, että antaisi tuomarin tutkia ittensä ilman pusutteluja..), mutta harjotusta!

Ei voi sanoa muutakun, ettei elämä olis enää sama ilman koiraa. Ihana rohkea omaperäinen koipeliini on Atlaksesta tullut. Välillä edelleen palaa hermot, joskus useasti päivässä. Mutta kyllä tuo on sen kaiken vaivan ja ajan arvoinen mussukka.