Atlaksen päivä

Hei, olen Atlas. Toiselta nimeltäni Attala, Attalaalaa, Pentunen, Poikapentunen ja ennenkaikkia Kattila. Kattilaksi minua alettiin kutsumaan, koska kasvattaessani turkkia kasvatin ensimmäisenä kasaritukan. Sitten tuli nimi kasari ja lopulta kasarista Kattila, joka onkin nykyään oikeastaan ihan normaali nimi minulle.

Ajattelin, että olisi hyvä kertoa, kuvapainoitteisesti, meidän normaalista arjesta äidin kanssa!

Nyt puhutaan päivästä 2.3. sunnuntai. Äitini tekee kolmivuorotyötä, joten tämä(kään) ei ollut meille vapaapäivä - ihan normaali arki.
Aina kun kello soi, tälläkertaa klo 5.15, hyppään heti sänkyyn, jos vaikka tuo yksi heräisi! Todellisuudessa olen kuitenkin aika ystävällinen ja jos äiti torkuttaa, niin en mene häiritsemään.. Vasta kun tuo ottaa kännykkänsä käteen, menen makaamaan mahan päälle ja pesen sen naaman NIIIIN märäks, koska en voisi olla yhtään onnellisempi, että vihdoin äiti heräsi!

Mielestäni kun äiti sängynpäässä vaihtaa vaatteita, pitäisi sängyssä riehua ja leikkiä jahtausleikkejä. Yleensä tyynyt ja peitto saava kyytiä ja näin oikeastaan äidin päivä alkaa aina todella hyvin, koska saa nauraa minulle :)

Seuraavaksi menenkin jo takapihan oven eteen odottamaan, että päästäisi ulos! Yleensä pistän vielä etutassun kynnykselle, ettei äiti varmasti lähde ilman minua ulos! Se vasta oliskin törkeetä. Normaalisti saan juosta ensimmäiset minuutit yksin pihassa, kunnes lähdetään lyhyelle lenkille.

Sitten äiti lähtee töihin ajamaan ja jättää minulle aina musiikin soimaan ja herkkuja! Tänään vuorossa oli jäädytetyllä maksamakkaralla täytetty kongi ja kana/luu yhdistelmä. Nam!

Tämä tarkoittaa, että joudun olemaan yksin jonkunaikaa.. Toisaalta aika tyhmää :(

..mutta odotan kyllä kiltisti niin kauan kun äiti antaa luvan ottaa nuo! Oikeasti en jaksaisi malttaa millään!

Normaalina päivänä yksinoloa tulee se 8-9h. Tämä on kurjaa, mutta olen niin tottunut tähän. Kun äiti tekee yövuoron, tulee yksinoloa 11,5h. Äiti on aina vähän surkea, kun joudun olemaan niin kauan yksin, mutta todellisuudessa ihan suotta! Oikeasti vain nukun ja syön herkkuja, voiko parempaa olla?

Vihdoin kuitenkin työpäivän jälkeen äiti tulee kotiin ja tottakai pitää olla ihan superonnellinen ja pyöriä jaloissa innoissaan! Sehän voi oikeasti vaikka luulla, etten kaivannut sitä yhtään jos en tee näin!

Todellisuudessa olen myös innoissani siitä, että koska äiti on kotona niin lähdetään aikalailla samantien johonkin ulos, jossa ollaankin seuraavat 1-2h! Mitäköhän jännää tänään on luvassa.

Autolla johonkin? Voi vitsi!

Yleensä me mennään metsään, koirapuistoon, kavereiden kanssa leikkimään.. Joskus myös käydään vain hihnalenkillä, mutta tällöin tiedän, että ilta tuo tullessaan jotain aktiviteettia - yleensä agilityn!

Tälläkertaa mentiin leikkimään Yyteriin! Siellä oli PAAALJON kavereita. Vilma, Tero, Sami, Mila, Muru, Voitto, Elmer ja Dafi! Viimeiset kolme on mun suosikkeja, niiden kanssa tuli juostua tosi paljon! Jostain syystä myös äiti tykkää ihan hirveästi Elmeristä..

Elmer ja äiti..

Mulla oli ehkä vähän hauskaa x3

Oli pakko kakata ihan pieneen puskaan ku oli tyttöjäki tuol..

Voitto ja Elmer!

Niin ja merkkasin Yyterin omakseni

PALLO!

Minulla on pallo!

Heiteltiin jonkunverran palloa siellä. Tennispallo, ajatelkaa! Se on mun lempparilelu. Vaikka siellä oli mun lisäksi tosi monta muuta shelttiä, niin lähes aina olin nopein ja sain sen pallon. En kyllä ikinä haluaisi antaa sitä palloa takas, koska se on niin ihana! Tykkäisin, että kaikki muut koirat vaan jahtais mua ympäriinsä ja yrittäis saada sen multa.

Sit lähdettiin reilun tunnin päästä kotiin ja sain vihdoin ruokaa. Meillä syödään nappulaa ja raakaa lihaa sekasin - ja se on kyl oikeesti tosi hyvää, ahmin ihan!

Joko saa ottaaaa...

Sitten tulikin väsy

Ja kyllä, olen levittänyt kaikki lelut ja äidin kengän olohuoneen matolle. Teen tämän aina. Ikuisesti.

Illasta käytiin vielä iltalenkillä. Meijän pihassa on sellanen pallo - tai ei sitä kai voi enää palloks kutsua. Äidin kanssa leikittiin sillä, riehaannuin ja rikoin sen. Edelleen se on silti tosi kiva lelu ja sitä aina ravistetaan ja purraan. Jahtausleikki on myös meidän pihassa ehkä paras leikki ikinä..

Sitten menen aina valmiiksi nukkumaan sängyn jalkopäässä olevaan pyöreeseen (äidin mielestä pieneen) kissanpetiin. Mahdun siihen täydellisesti kerälle, aivan huippua! Tykkään siitä niin paljon, vaikka se on kyllä todella huonossa kunnossa. Ei sitä silti saa heittää pois!

Sit en muuta voi kun sanoa, että päivä oli siinä! Tämä on aika hyvin perinteinen päivä mun elämässä, mutta en oikeastaan paljon onnellisempi voisi olla!