Nirso koira on asia josta puhutaan paljon ja moni on hukassa siinä, mitä tälläisen koiran kanssa kannattaa tehdä. Tässä tekstissä ajattelin käydä läpi joitakin keinoja jotka voisivat auttaa. Kaikki keinot pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin Atlaksen kanssa. Keinoja on monia, mutta nämä keinot koin auttavan meillä.
Atlas ei ole koskaan ollut mitenkään kovin intohimoinen ruokaa kohtaan. Kaiken se kyllä söi, mutta saattoi oudoista asioista tai uusista nappuloista nirsoilla. Jos joku on syöksynyt Atlaksen ruokakipolle, on Atlas väistänyt samantien pois - motivaatio ruokaa kohtaan ei ole niin suuri.
Usein nirsoilu on kuitenkin omistajan itse aiheuttamaa - niin myös meidän tapauksessa. Halusin kokeilla Atlakselle ensin 50/50 raakaruokintaa ja tämän jälkeen siirryttiin täysin raa'alle. Tämä aiheutti sen, että Atlas nirsoili monestakin asiasta ruuan suhteen ja ruoka jäi monta kertaa syömättä. Vain tietyt lihat maistuivat ja tarjosin niitä. Aina kun kokeilin uutta tai jotain ylimääräistä joukkoon (esim. kananmuna) alkoi taas nirsoilu - koira selvästi siis tiesi saavansa näitä parempia herkkuja, mitä sitä sitten syömään näitä muita? Tätä kautta aiheutin nirsoilua Atlakselle.
Raakaruokintaa harrastaessa kokeilimme paastopäiviä; koira ei saanut jonakin viikonpäivänä ruokaa ollenkaan. Nämä auttoivat jonkunverran. Lopulta siirryttiin kuitenkin takaisin nappulaan, koska koko touhu meni aivan pelleilyksi. Nappuloiden kanssa en antanu noin kuukauteen ruokaa ollenkaan kiposta. Atlas sai kaiken ruuan tekemisen kautta eli treenatessa. Kaikki ruoka eli nappula kulki mun käden kautta. Lisäksi en antanu mitään ylimääräistä herkkua tänä aikana - pelkästään nappulaa. Loppuvaiheilla tein jo sitä, että jos päivän annoksesta jonka olin aamulla mitannut jäi jotain antamatta, annoin sen kupissa ja kuppi hyvin usein tyhjeni. Tärkeintä tässä asiassa oli se, että jos ruokaa ei aleta syömään ja paikalta poistutaan, kuppi nostetiin samantien ylös! You snooze, you lose. Raaka peli, jotta saatiin asiat toimimaan.
Tämän avulla pikkuhiljaa alkoi ruokailu onnistumaan ja lopulta pystyi antamaan ruuan kupissa. Annoin ruuan vain kerran päivässä, jotta Atlaksella oli mahdollisimman nälkä. Ruoan annoin aina illalla, jolloin kaikki päivän aktiviteetit oli tehty. Tämä myös auttaa joillakin koirilla kun sekä ruuan määrää että ruuanantokertoja vähennetään. Kun ruoka alkoi maistua kunnolla, lisäsin takaisin 50/50 mallin jolla ollaankin nyt jatkettu. Silti joistakin tietyistä lihoista Atlas saattoi nirsoilla - tällöin sama raaka peli ja kuppi pois, olkoot syömättä.
Viimeisin ja ehkä paras tapa lopettaa koiran nirsoilu on... toinen koira. Areksen tultua Atlas on syönyt kaiken ja lujaa. Ares on hyvin motivoitunut ruuasta ja teinkin niin, että päästin sen pari kertaa Atlaksen kipolle. Tällä Atlas oppi, että ruoka on syötävä lujaa pois tai tuo penneli syö ne kaikki. Nykyään Atlas on yleensä valmis ennen Aresta. Nykyään on aivan sama mitä ruokaan laittaa, kaikki menee.
Eli mitkä ovat olleet meillä kulmakivet siihen, että koira on alkanut syömään kunnolla?
- Kaiken ylimääräisen ruuan eliminointi eli toisinsanoen vain nappulaa
- Kaikki ruoka treenin kautta pidemmän aikaa, ei kiposta
- Paastopäivä tarvittaessa - koira ymmärtää, ettei ruoka ole automaatio
- Kuppi pois maasta samantien, jos sitä ei aleta syömään kun se siihen lasketaan
- ..ja tietenkin se toinen koira
- Terve koira ei täyden ruokakipon edessä itseään nälkään tapa. Jos syömättömyys jatkuu, muista myös tarkistaa eläinlääkärillä mahdolliset muut syyt
Nämä keinot ainakin meillä ovat olleet todella hyvin avuksi! Nirson koiran kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä ja systemaattisuutta. Tietenkään nämä keinot eivät kaikilla toimi, mutta toivottavasti näistä on jollekin apua.
Onko jollakin lukijalla vielä vinkkejä asiaan? Kommentoikaa.
Nirson koiran kanssa on hirveän hankalaa elää...vanhemman koiran kanssa meni melkein kahdeksan vuotta ennenkuin alkoi ruoka maistumaan ihan yhtäkkiä vaikka kaikkea kokeiltiin :D Mutta kyllä siinä muutama kirosana pääsi vuosien varrella. Nyt kun on aussie kakara tulossa muutaman viikon päästä, pyysin kasvattajaa valitsemaan mulle mahdollisimman possun pennun :P
VastaaPoistaKahdeksan vuotta on todella paljon, ihan sääliks käy. Aussiet on onneks aika perusahneita, toivotaan että sellanen myös löytyy teille :) Hyvän rodun oot valinnu!
PoistaJedihän on ollut nirso mutta myös näitä yksilöitä jotka tuntuvat elävän pelkällä pyhällä hengellä, eli siinä mielessä ehkä vähän eri asia. Mutta meillä ne merkittävävimmän tekijät saada koira syömään oli se että ruoka tulee kaksi kertaa päivässä ja että se on aina mahdollisimman samanlaista, ja kypsennettyä. Jedi ei jaksa syödä yhdellä kertaa tarpeeksi paljoa ja lisäksi sitä alkaa suht helposti närästää, jolloin tietysti on vielä vähemmän ruokahalua. Edelleenhän se jättää silloin tällöin syömättä, mutta en sitten tiedä onko se nirsoilua vaiko pikemminkin sitä ettei se vaan syö niin paljoa - mä olen nimittäin vielä julmempi sen suhteen, jos ei syödä, ruoka heti pois ja seuraavakin ruokintakerta skipataan ;) ja tätä kohtelua se on saanut jo vuoden verran eli luulisi sen oppineen :D Mua kyllä niin houkuttaisi hankkia Jedille kaveri, ihan vaan senkin takia että ruoka maistuisi paremmin ;)
VastaaPoistaNiin tää on kyllä siinä mielessä myös niin yksilöllinen juttu, että meille ei vois ennen toisen koiran tuloa voinu millään syöttää kaks kertaa kun heti olis jätetty syömättä! Närästys on tietty sellanen vaiva, mihin toi varmasti auttaa hyvin :)
PoistaJuu tässä touhussa saa välillä oikeesti olla vähän "julma". Todellisuudessahan koira kyllä pärjää parikin päivää syömättä, että sinäänsä hätää ei ole vaikka koiraa vähän paastottaisi. Lukuunottamatta tietenkin pentu.
Kaveri on kyllä aika hyvä keino saada ruoka maistumaan ;) Ja onhan tosta aika paljon iloa myös nimimerkillä iltavuorosta tullut ja koirat riehuu kaksin pihalla.
Mulla muuten on oma blogi jonka osoite on vipinaatassuissa.blogspot.fi jos haluut käydä lukemassa oon siis se jolle tuli se aussi ja kyselin neuvoa ruuan suhteen ;)
VastaaPoista