Treenimotivaation metsästys

Meillä on menossa sellainen kausi, että treenimotivaatio on hukassa. Tämä on toisaalta huono, koska jaloissa pyörii tällähetkellä jotain uutta uhmaa nostava A-senior ja pentu A-junior.

Motivaatio varmaan katosi sitä myötä, kun menetimme (suoraansanottuna) toisen agilitytreenauspaikkamme, koska yritys lopetti toimintansa. Jatkoimme treenaamista toisaalla, mutta tästä ei tunnu saavan irti tarpeeksi. Atlaksen kanssa on edelleen A ja keinu kesken. Puomi ja kepit ovat hyvällä mallilla, mutta eivät toimi vielä radalla ja tarvitsevat treeniä edelleen.
Areksen kanssa ollaan kyllä treenattu, mutta pikemminkin hyvin arkisia asioita. Hihnassa kävely alkaa pienen taistelun jälkeen jo sujumaan, vaikka muistuttelua tarvitsee edelleen. Ovista kulkeminen, hyppiminen, pureminen.. Nämäkin alkavat olemaan ihan ok mallilla ja paranevat kokoajan, mutta vaativat treeniä.

Nyt pikkuhiljaa on yritetty metsätää uutta motivaatiota!
Tänään alkoi Areksen kanssa harrastuskoiran starttikurssi Hirvee Harmikoiralla. Ekalla kerralla keskityttiin palkkaamiseen, ajoittamiseen ja tapoihin. Kokeiltiin mikä toimii. Vaikka Ares on super ahne koira, tuntu, että kaikkein eniten se innostuu lelu+sanallinen palkka -yhdistelmällä. Namilla se keskittyy aika hyvin, mutta lelu saa sen oikein kunnon vireeseen - niin hyvin, että eka lelu jo hajosi.Tiesin tolla pojalla olevan älliä ja moottoria tehdä asioita, mutta tänään kyllä yllätti minut täysin. Oppi hetkessä asioita, kunhan keskittyi. Vielä on hieman häslä tuo pentu, mutta mitä 4kk pennulta voi oikein olettaa :)

Areksen kanssa treenaus alkoi nostaa motivaatiota ylöspäin - piti siis vain toisinsanoen ottaa härkää sarvista ja alkaa kunnolla tekemään jotain, sillä se motivaatiokin löytyi. Nyt onkin sitten pistetty Atlakselle kyselyä uudesta agitreenipaikasta ja Arekselle kyselyä osallistua haku -treeneihin.

Atlaksen kanssa täytyy ottaa hieman takapakkia luoksetulon kanssa. Aiemmin jo oon puhunu, että Ares on nostanut paljon uusia piirteitä mm. leikkimisen suhteen Atlaksessa. Nyt myös huomaa, että siitä on tullut entistä röyhkeämpi ihan minun huomaamatta. Eilen luoksetulo oli nolla ja koira ei ollut ollenkaan kontrollissa. Hävetti - paljon. Mutta ei auta. Treeniliivi ja namit esiin, nyt tehotreenataan, että kehtaa liikkua tuon kanssa.

Muuten meillä menee hyvin. Leikkivät sovussa, välillä vähän mittelevät voimiaan ja välillä tulee riitaakin. Varsinkin tiettyjä leluja ei voi pitää esillä, niistä saattaa tulla tappelu. Muuten noista kahdesta näkee, että ovat jo muuttuneet läheisiksi. Ares hakeutuu Atlaksen viereen nukkumaan, Atlas vaan ei siitä kovasti välitä.. En tiedä tulevatko koskaan nukkumaan ihan täysin yhdessä, mutta pari kertaa ne olen yllättänyt lähestulkoon ;)


Onko jollakin muulla ollut treenimotivaatio hukassa? Millä se on sit lopulta löytynyt - vai onko?

ps. Ares reilu 4kk n. 47cm ja 13,3kg! :) koipieläin