Kukkuluuruu, missä on oltu?

Oivoi. Niin kauan viimeisestä kirjoituksesta.

Elämä on muuttunut paljon. Olen muuttanut paikkakuntaa, ostanut asunnon, olen uudessa työpaikassa ja laumassa on nykyään neljä koiraa miehen kautta. Muuten elämä on rullannut normaalisti ilman ihmeempiä. Paitsi että Atlas jäi autonalle tuossa loppusyksystä - onneksi selvittiin vähällä! :(

Koirien kanssa on ollut hiljaiseloa. Harrastuspaikat tällä paikkakunnalla ja sen ympäristössä ovat vielä hakusessa, mutta niiden pariin pitäisi palata kunhan tästä pääsee asettumaan.

Tätä blogia tulee päivitettyä todennäköisesti harvakseltaan.
Mutta uutena on itse allekirjoittaneen elämäntaparemonttia ja ylipäätänsä elämää koskeva blogi *click*.
Myös tuon blogin puolella koirat esiintyvät, mutta pääpiste on ihan omassa elämässäni ja sen parantamisessa. Ajattelin siis tuon täällä mainita, jos jotakin ihmistä sattuu kiinnostamaan!

Muuten odotellaan seuraavaa päivitystä tänne, kunhan koirien kanssa jotain kummempaa tapahtuu :)

Haastetta pukkaa!

Saatiin haaste Jediritareita oomme kaikki -blogista! Mielestäni olen kyseisen testin tehnyt ennenkin, mutta koska kyseessä on vaihtuvat kysymykset, ei sillä ole väliä vaikka tekisi uusiksi :)

Siis 11 kysymystä ja sitten pitäisi keksiä 11 omaa kysymystä, joilla haastaa seuraavat 11 blogia!

1. Miten kuvailisit omia koulutusmetodejasi?
-Itsellä ei ole ihan älyttömän pitkä pinna ja tämän kanssa on saanut harjoitella ja paljon. Atlas varsinkin on todella herkkä mun mielialanvaihteluille tai jos olen sille liian tiukka. Positiivisen vahvistamisen kautta käydään oikeastaan kaikki asiat läpi. Kuitenkin Areksen kautta oppinut sen, että välillä on täytynyt olla myös aika tiukka. Koulutusmetodilta olen siis positiivisesti vahvistava, tiukka, pyrin johdonmukaisuuteen.

2. Mitkä ovat koiranomistamisen huonoimmat puolet?
-Ajan ja rahan menettäminen. Vaikka saanut koirien kautta älyttömästi positiivista, olisi arki joskus helpompaa ilman koiria. Aikaa menee koiriin (varsinkin kun harrastaa) todella paljon ja kaikki menot pitää suunnitella koirien mukaan. Rahaa myös menee kiitettävästi. Tai ei varmaan menisi, jos ei haluaisi koirien kanssa ohjatusti mitään harrastaa. Mutta nämä ovat asiat jotka pystyn sulattamaan, koska ilmankaan koiria ei todellakaan osaa olla!

3. Entäpä parhaat?
-Suurinpana varmaan se, että muuttaessa Poriin josta tunsin vain pari ihmistä, koirien kautta sain todella paljon hyviä ystäviä. Ystävien ja samanmielisten ihmisten löytäminen ei todellakaan ole ongelma omistaessa koiria. Lisäksi aina on joku ihana odottamassa kotona, keksii aina tekemistä jos on tylsää ja onhan noiden vieressä nukkuminen aivan huikeata. Pienestä pitäen halunnut eläimiä ja nyt kun niitä on, ei osaa olla ilman eikä oikeastaan halua.

4. Olisiko koirien jalostuksessa Suomessa mielestäsi jotain muutettava tai parannettavaa?
-Tästä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen artikkelin. Mutta jos nyt puhutaan yleisellä tasolla, voisin mainita yhden; luonnetestaus. Luonnetestausta pitäisi kehittää niin, että alettaisiin käyttää jalostukseen koiria, jotka oikeasti vaikuttavat MYÖS luonteeltaan siltä mitä rodun kuuluisi olla. Niin paljon mennään ulkonäkö edellä. Varsinkin australianpaimenkoirissa tätä nähnyt, jos nyt omista roduistani puhutaan. Voitaisiin esim. vaatia MH-luonnekuvaus jalostukseen käytettäviltä koirilta pakollisena. Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta itse nähny niin paljon huonoja tapauksia kun jalostetaan ulkonäkö edellä.

5. Mitä koirasi syö(vät)?
-Vihdoin löytynyt ruoka, joka sopii kummallekin; Brit Care. Atlas syö medium adultia ja Ares Activitya. Syövät kaksi kertaa päivässä, Atlas 75-100g ja Ares ~250g riippuen päivän aktiviteetistä. Lisäksi laumaan kuuluvat miehen koirat syövät myös samaa ruokaa. Halusin kummallekin koiralle saman ruuan joka olisi hintalaatu-suhteeltaan hyvä, ei sisällä maissia eikä perunaa (eivät sovi Atlakselle) ja olisi helposti saatavaa. Kyseistä ruokaa saa mustista ja mirristä eli käytännössä lähes jokaiselta paikkakunnalta minne ikinä eksynkään. Lisäksi pojat saavat epäsäännöllisesti lihaa/piimää/raejuustoa you name it ruuan mukana. Atlas söi pitkään 50/50 -mallilla ja tähän palaamista olen myös harkinnut.

6. Kuinka paljon olisit valmis laittamaan koiraan rahaa, mikäli se loukkantuisi ja parantumisesta ei olisi mitään takeita?
-Jaa'a. Aina ollut vähän sitä mieltä, että jos koiralle tulee joku sellainen, joka vaikuttaa sen jokapäiväiseen elämään merkitsevästi, en tiedä jatkaisinko koiran elämää. Rahallista määrää en osaa sanoa, riippuu varmasti todella paljon mikä vaiva on..

7. Kuinka paljon panostat bloggaamiseen?
-Vaihtelevasti. Välillä tulee kirjoiteltua enemmän, välillä vähemmän. Blogin kirjoittaminen on oikeastaan vain harrastus minulle. En tunne mitään velvollisuutta päivittää blogia tietyin väliajoin. Kirjoitan tänne pääsääntöisesti omaksi iloksi, mutta jos jotain muuta myös asiat kiinnostaa, hienoa! :)

8. Kuinka paljon opetat koirallesi ns. turhia temppuja?
-Aika vähän. Atlakselle aikoinaan opettanut enemmän, mutta esim kumpikaan koira ei osaa tassua antaa :D Meidän kaikki temput liittyy oikeastaan omiin harrastuksiin - niitä on kuitenkin paljon. Voisi opettaa enemmänkin, mutta tässä tulee vastaan se kuuluisa aika.

9. Millainen suhde sinulla on koirasi/koiriesi kasvattajiin?
-Atlaksen kasvattajan olen nähnyt kerran peräkkäisinä päivinä kahdessa eri näyttelyssä sen jälkeen kun Atlaksen hain. Yhteyttä emme ole pitäneet, pariin kuvaan kasvattaja on kommentoinut facebookin puolella. Meillä on ehkä hieman erilainen käsitys koiranomistamisesta Atlaksen kasvattajan kanssa, vaikka ihana ihminen onkin. Atlaksen kahdesta siskosta en tiedä mitään. Kovasti niistä haluaisin nähdä esim. kuvia tai tavata.
Areksen kasvattajan kanssa pidetään säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Ollaan käyty juoksuttamassa koiria yhdessä, olen esittänyt kasvattajan koiria mätsäreissä ja tunnen, että voin huoletta pistää facebookissa viestiä jos jotain mielessä - ihan mitä vaan. Lisäksi Areksen kasvattajalla on oma fb-sivu, jossa myös tutustunu Areksen sisaruksiin. Areksen sisaruksista nähnyt livenä 3 (Hyrrä, Tuhti, Nala) ja facebookissa tutustunut pariin muuhun (Ralli, Elli). Lisäksi tavannut paljon kasvattajan muita kasvatteja ja meillä on oma treeniryhmä facebookissa. Tälläisestä yhteydestä pidän todella paljon ja jos koskaan itse päädyn kasvattamaan koiria, pyrin samanlaiseen yhteyteen pennunomistajien kanssa.

10. Kuinka paljon lenkkeilette päivittäin?
-Vaihtelee. Kerron nyt ihan suoraa miten lenkkeilemme - kaunistelematta. Aamulla käydään 10-15min pissatus. Aamuvuoroaamuina saattaa olla jopa 5-10min. Senverran, että asiat tehdään. Tein aiemmin pidemmän lenkin, mutta huomasin tämän nostavan Areksen kierroksia, joten tähän päädytty ja toiminut meillä hyvin.
Päivällä mennään sitten minimissään 45min, mutta monesti venyy moneen tuntiin. Yleensä tämä on vapaana oloa metsässä, frisbeen heittoa, treenausta, uimista, mäkitreeniä jne. Illalla käydään vielä sitten 10-20min iltapissatus.
Jonkun mielestä tämä voi olla vähän. Meillä on myös rauhallisia päiviä, jolloin liikutaan vain 1,5h verran kokonaisuudessaan. Kuitenkin meidän pidempi lenkki on aina jotain aktiivista (aivojumppa+liikunta), jolloin kulutetaan koko päivän energiat pois.
Vihaan hihnalenkkejä, jotan meidän päivän ulkoilu painottuu myös tämän takia yhteen lenkkiin.

11. Lempikoirarotusi pelkästään ulkonäön perusteella?
-Onpas hankala. Kyllä mä sanon silti oma rotuni; australianpaimenkoira. Vaikka todennäköisesti itse tulen tulevaisuudessa päätymään seka-/käyttölinjan aussieihin (vaikka näyttelyistä pidänkin) on silti todella hyvän näköinen, kauniin värityksen omaava red merle aussie silmiä hivelevä näky. Tyylillä tämä tai tämä.
Salaa olen haaveillut seuraavan koirani olevan (narttu) aussie red merle. Mutta shh, ei tälläistä voi laumaan liittyä vielä vuosiin.


En haasta nyt ketään tiettyä tähän haasteeseen, mutta haasteen saa napata tästä kuka tahansa! Kysymykset ovat seuraavat;
1. Miksi olet valinnut juuri tuon rodun/rodut itsellesi koiriksi?
2. Mikä koirarotu on sellainen, jota et voisi itsellesi koskaan kuvitella? Miksi?
3. Luonne vai ulkonäkö?
4. Mikä on koiraharrastus jota haluaisit kokeilla, mutta et ole vielä päässyt kokeilemaan?
5. Kuinka paljon lenkkeilette päivittäin?
6. Miksi annoit juuri tuon nimen koirallesi/koirillesi?
7. Jos pitäisi valita yksi ainut harrastus koirasi kanssa, mikä se olisi?
8. Oletko koskaan katunut ottaneesi koiran/koiria?
9. Millaisella ruokavaliolla koirasi ovat?
10. Mikä on turhin koiratarvike, minkä omistat?
11. Entä kaikista kätevin/tärkein?

Ares ja Harjavalta RN

Ares kävi kasvattajan pyynnöstä ensimmäisen kerran virallisessa näyttelyssä. Areshan on (näyttelpuolen)aussieksi todella kevytrunkoinen, pienipäinen ja jalkava uros. Lisäksi nenä on vielä inasen pinkki (virhe) ja toinen korva vallaton. Ares tarvitsee rutkasti aikaa ja massaa, ennenkun sen kanssa edes harkitaan palaamista takaisin kehiin.
Itse kattelin Harjavallan näyttelyä jo aikaisemmin, koska siellä oli sama tuomari kuin viimevuonna shelteillä. Tuomari oli todella mukava ja tiesin saavani hyvän kokemuksen koiralle. Ares kuitenkin on vielä todella kesken, joten jätin ajatuksen "hukkaan menevän rahan vuoksi". Kasvattaja kuitenkin houkutteli mukaan, jotta Ares saa hyvän kokemuksen tapahtumasta.

Lähdimme näyttelyyn ajatuksella, että jos hyväksytty tulos saadaan niin ollaan enemmän kuin tyytyväisiä. Ares on todella hötkyilevä ja sen on hankala rauhoittua. Näyttelypaikalla se nosti kierroksia, kiljui ja huusi. Ravaamisesta ei meinannut tulla mitään, sillä jos häntä ei saanut juoksemaan löysällä hihnalla lujaa, Ares peitsasi samantien. Lisäksi ongelmana oli se, että Areksen ollessa aivan älyttömän rakastava ihmisiä kohtaan, sen on hankala pysyä paikoillaan kun tuomari-täti häntä tutkii :D Nämä asiat jännittivät minua todella paljon.

Mentiin kuitenkin avoimin mielin ja tuloksena oli JUN H aivan areksen näköisellä arvostelulla.
"Correct size. Light bones. Head needs to be a bit stronger. Muzzle could be bit shorter. Ears set correct. Could be carried a bit better. Slightly arched topline. Cheast needs to be deeper. Needs more substance. Little bit loose in elbows. Correct hind quarters. In movement needs longer step and better extension."

Sain Areksen ravaamaan jotenkuten, vielä joutuu kyllä malttia tähän hommaan saada. Mutta se ravasi, eikä peitsannu! Tuomarin tutkiessa Aresta se seisoi hienosti paikallaan joka oli kyllä jo puolivoittoa. Eli kaikinpuolin onnistunut käynti!

Tuomari sanoi vielä arvostelun jälkeen, että syy arvosanalle on se, että Ares on todella kesken. Sanoi, että kunhan koira saa massaa vanhentuessaan, moni asia korjaantuu tämän myötä. 
Eli tuomari oli kaikenkaikkiaan samaa mieltä, kuin itsekin olen koirasta; aikaa (ja paljon).

Muuten kasvattajan koirilla meni päivä varsin mukavasti!
Areksen veli oli JUN ERI2. Areksen äidinäiti oli PN2 ROP-vet BIS4 veteraani. Kasvattajan punainen ulkomaantuonti oli hienosti JUK1 SA PU2 SERT. Mukana oli myös kasvattajan avo-luokan narttu todella kaljussa kunnossa, joka lopulta hienosti AVO ERI2.

Loppuvuoden näyttelysuunnitelmat ovat vielä avoinna. Atlas olisi mukava viedä johonkin korkkaamaan AVO-luokka. Tällähetkellä se olisi mukavassa turkissakin, mutta en tiedä onko kesällä mitään järkevää näyttelyä. Tai tiputtaako se kaiken turkin. Katsotaan :D

Lauma toivottaa hyvää kevättä kaikille!

 

Miksi Atlas ja Ares ovat oikeastaan aika mainioita koiria?

Nappasin tämän Soopelisirkus -blogista itselleni haasteeksi!

Atlas

• Äärettömän kiltti
• Tasapainoinen
• Sosiaalinen
• Rohkea
• Itsevarma
• Osaa matkustaa autossa nätisti
• Voi viedä mihin vaan ja ei tarvitse miettiä osaako käyttäytyä
• Rakastaa kaikkia ja kaikkea
• Ei ENÄÄ nirsoilia
• Nopea oppimaan
• Suukkonarkomaani
• Osaa rauhoittua vieraissakin paikoissa 
• Kaikenkaikkiaan helppo ensimmäinen koira

Ares

• Äärettömän ohjaajapehmee
• Kiltti
• Todella innokas tekemään
• Taistelutahtoinen
• Helppo pitää vapaana
• Nopea oppimaan
• Leluhullu
• Mukavalla asteella vietikäs
• Nukkuu aina kainalossa <3
• Itsevarma, päättäväinen
• Rohkea
• Sosiaalinen

Ares ensimmäistä kertaa paimentamassa

Käytiin Areksen kanssa lauantaina ensimmäistä kertaa paimentamassa. Paikkana oli Pukkilassa sijaitseva Primal Sense Farm. Itse tykästyin paljon paikkaan, koska tuntui, että näin ensikertalaisena sain kunnolla ohjausta miten pitää toimia. Ohjaaja näytti "kädestä pitäen" miten kuuluu tehdä. Voin siis suositella paikkaa lämpimästi muillekin! Paimennuspaikkoja heillä on Pukkilassa sekä Vantaan Seutulassa.

Ares on aina ollut sellanen adhd reaktiivinen kiljukaula. Aitauksen ulkopuolellakin se kiljui ja huusi kun ei millään malttanut. Ei oikein osannut rauhoittua. Oletukseni oli, että saadaan paljon hillitä ja hallita Areksen toimintaa sen paimentaessa.

Oletukseni oli kuitenkin aivan väärin. Ensin mentiin liinassa ja sytyteltiin koiraa lampaille. Ares syttyi samantien; haukkui ja veti lampaita kohti. Tässä kohtaa vielä ajattelin, että "apua jos tästä pitää vielä irti päästää". Ajatukseni oli, että Ares juoksee samantien keskelle lamapita ja hajottaa koko ryhmän.

Sitten Ares päästettiin vapaaksi ja se oli kuin vanha tekijä! Oli hiljaa, keskitty ja hänestä näki sellasen "zen-tilan" - koira oli töissä. Ares osasi luonnostaan pitää todella hyvän etäisyyden lampaisiin. Kun yksi lammas lähti kaartamaan väärään suuntaan, Ares haki sen lauman luokse päättäväisesti, mutta ei yhtään agressiivisesti. Ares ei yrittänyt purra lampaita. Selvästi se ylipaimensi kun hyöri ja pyöri ympäriinsä, mutta teki kuitenkin töitä 95% ajasta mitä aitauksessa oltiin! Nämä ovat vain asioita jotka tulevat harjoittelemalla.

Ares sai kehuja, että on todella lahjakas. Itse en osaa vielä mitään, mutta ainakaan ei koirasta tarvitse huolehtia!

Tein vielä pienen kollaasin videon muodossa meijän reissusta.





Seuraavan kerran Ares pääsee paimentamaan mahdollsesti samaan paikkaan kesäkuussa tai viimeistään heinäkuussa eri paikkaan.

Mitä tänään syötäisiin?

Ruoka. Se on ollut nyt viimeiset 2 vuotta koiran oton jälkeen pohdinnassa monesti.
Atlaksen kanssa on tullut kokeiltua jos jonkinlaista ruokaa. Toisesta se laihtui, toisesta se kakkasi paljon. Toinen närästi hirveästi ja toinen kutitti ihoa. Joku ruoka ei kertakaikkiaan kelvannut yhtään. Atlas on siis ollut tältä osin hankala.
Atlaksen kanssa on kokeiltu seuraavat ruuat;
-Golden eagle holistic kana pentu ja aikuinen
-JV pentu, kanariisi, extra energia
-Nutro lamb & rice
-Raakaruokinta
-Sam's Field medium adult
-Taste of the wild High Prairie
-Hauhau adult kanariisi
-Brit Care medium adult

Pitkän tarpomisen jälkeen viimeisenä mainitsema Brit Care on ollut käytössä joulukuusta asti. Tällä on saatu massa takaisin, kakka kiinteäksi ja närästys ei ole vaivannut. Turkki hyvässä kunnossa. Kaiken näiden kokeilujen jälkeen, onko meille löytynyt ruoka? Jokaisesta mainitsemastani merkistä on useampi muukin vaihtoehto tarjonnassa, mutta en ole kokenut tarvitsevani näitä kokeilla. Yritin etsiä hinta-laatu -suhteeltaan järkevää ruokaa. Ja helppo saatavuus tietenkin ollut plussaa.
Ares on onneksi ollut tämän kannalta helppo. Lähes kaikki pojalle käy. Kasvattajalta saatiin Eukanuba penturuokaa ja Golden Eagle penturuokaa, jotka kumpikin sopi. Ares sitten söi hetken Atlaksen kanssa Taste of the wild -penturuokaa, joka sopi myös hyvin. Nyt kuitenkin Ares syö myös samaa merkkiä, mutta hieman vahvempana; Brit Care Activity.
Lisäksi pojat syövät lihaa n. 50/50 mallilla vaihtelevasti (+öljyt).

Ruokakeskustelu on aina koirapiireissä yksi "riitaa" aiheuttava keskustelu. Koulukuntia on monia; yksi boikotoi täysin nappuloita, toinen järkyttyy sanasta "raakaruoka". Sitten vielä jonkun sesse on syönyt koko iän Pedigreetä ja elänyt 15 vuotta ilman eläinlääkärikäyntejä! Sitten kauhistellaan ja pyöritellään silmiä.
Tuntuu, että jokaisessa ruuassa on sisällöllisesti jotain vikaa. Itse kokeillut vähän sitä sun tätä hakiessa sitä "täydellistä" ruokaa meille. Osaa kokeillut vain omasta mielenkiinnosta. Tärkeintä itselle - ja toivottavasti muillekin, on vain se, että koira voi hyvin ja saa ruuasta kaiken tarvitsemansa.

Jos nyt ei tarvitse enää pelata ruuan kanssa, huokaisen helpotuksesta. Kaiken tahkoamisen jälkeen, olisi ihana olla stressaamatta tästä asiasta niin paljon :D Nyt vaan sormet ristissä, että tämä jatkuu samaan malliin..

Kriittiset mitat tällähetkellä pojilla ovat:
Atlas 39cm ja 9,1kg
Ares 57cm ja 22,5kg

Ares 1v!

Eipä tänne ole hetkeen tullut kirjoitettua. Meillä menee mukavasti kaikin puolin. Treenailtu on Areksen kanssa tokoa ja Atlas jatkanut epäsäännöllisesti agilityn parissa. Atlakselle uutena harrastuksena tullut myös kaverikoiratoiminta, johon Atlas on aivan huikea tapaus! :)

Atlas pitäisi viedä tässä lähikuukausien aikana silmätarkkiin ja sydänkuunteluun. Sit jos saisi puhtaat paperit niin tuossahan olisi varsin oiva jalostuskoira ;) Toisin itsellä ei mitään suunnitelmia sen suhteen ole, mutta tarjolla tuo koira silti olisi.

Ares tosiaan täyttää tänään 1v! Näyttelypuolen aussiehan tuo oikeastaan on, mutta sekalinjaiselta se näyttää. Pitkät jalat, pieni pää, harottavat korvat, pinkkiä nenässä ja massaton vartalo :D Itseä henkilökohtaisesti ei haittaa - Ares on muuten aivan mahtava harrastuskaveri ja perheenjäsen!

Mittoina pojalla on 57cm ja 21,6kg. Eli hyvin jalkava, ihan aussien säkäsuosituksen yläpäässä :)

Atlaksen kanssa tässä harkitsen Harjavallan RN ja shelttierkkariin osallistumista. Myös Rauma Show ja Porin KV ovat mielessä. Katsotaan miltä tuo turkin tilanne näyttää tässä lähikuukausina :)

Atlas tasottuu ja paranee kokoajan ajan kanssa. Kokoajan tuo poika näyttää paremmalta ja lähikuukausina Atlas on rauhoittunut paljon. Hormoonit ja luonne tasoittunut ja voin väittää, että Atlas on yksi tasapainoisimmista shelteistä minkä tiedän. Rohkea, sosiaalinen, eikä yhtään arka.
Ehkä joskus sitten pikku-atlas putkahtaa maailmaan, kuka sen tietää..

Atlas kerkesi myös täyttämään 2v 19.1! :)